Case: Jyväskylän Pesisliikkari

pesisliikka-1

 

Tässä tekstissä avaan Jyväskylän satapäisen Pesisliikkarin taustoja ja annan vinkkejä seuroille liikkaritoiminnan järjestämiseen.

 

  1. Päiväkodeille jalkautuminen ja monikanavainen markkinointi

Jyväskylän Pesisliikkari on ympärivuotista toimintaa. Syksyllä ja talvella 2018-2019 ohjattuja vuoroja oli kahdessa eri kaupunginosassa 1*/viikko. Keväällä ja kesällä ulkokaudella liikkaria pidetään keskusta-alueella sijaitsevan koulun tekonurmikentällä kahdelle eri ryhmälle 1*viikko.

Syksyllä 2018 saatiin sovittua päiväkotikäyntien ohella myös kaupungin maksamia kerhotunteja noin 30. Kaupunki maksoi järjestävälle seuralle Jyväskylän Kiri & Kirittäret junioreille 30e/ tunti. Markkinointia tehtiin myös Facebookissa (kts. myöh)

Keväällä 2019 Jyväskylän jokaiseen päiväkodin johtajalle ja apulaisjohtajalle (yhteystiedot internetistä) lähti sähköposti, jossa kerrottiin mahdollisuudesta maksuttomaan pesistuntiin avaimet käteen -periaatteella. Tunnin pitäjä tulisi varustekassin kanssa paikalle. Sovittuja päiväkotikäyntejä tuli yhteensä 28 ja yhdellä päiväkodilla pidettiin 1-3 tuntia kerrallaan. Ryhmäkoko oli keskimäärin n. 15 lasta, joten yhteensä tavoitettiin lähes 1000 lasta pesistunnin merkeissä. Jokainen lapsi sai ilmaisohjelma canva.com:ssa tehdyn flyerin mukaansa.

Jyväskylän Pesisliikkaria markkinoitiin paitsi päiväkodeilla, myös sosiaalisessa mediassa. www.canva.com -osoitteessa tehtiin maksuton markkinointiflyeri, joka tallennettiin jpg-muodossa. Jpg-muotoa voi käyttää sosiaalisessa mediassa. Jpg-flyeri jaettiin noin kymmenen ihmisen Facebook-tilillä sekä eri Facebook-ryhmissä. Jyväskylän Kiri & Kirittäret osti lisäksi Facebook-tilaa 20 eurolla. Myös esimerkiksi lapsiperheille suunnattuja Facebook-ryhmiä Jyväskylässä on useita. Jyväskylä – Puskaradio -ryhmässä taas on lähes 25.000 jäsentä, joten tieto Pesisliikkarista levisi halvalla ja helposti useiden tuhansien tai jopa kymmenien tuhansien ihmisten tietoisuuteen. Pesisliikkaria mainostettiin myös useassa eri päiväkoti- ja lapsiperheille suunnatussa tapahtumassa. Toimintapisteellä pääsi lyömään isoa palloa, lisäksi kaikille halukkaille jaettiin flyeri.

Pesisliikkari final-1

Päiväkoti-, tapahtuma ja Facebook-markkinoinnin johdosta lapsia Pesisliikkariin kaudelle 2018-2019 tuli noin 130. Pesispassi hankittiin jokaiselle (kts. myöh.)

Kaikessa markkinoinnissa on mukana ollut Jyväskylän Pesisliikkarille 150 eurolla suunniteltu logo, joka on vapaasti myös muiden Pesisliikkarien käytössä. Logon on saanut maksutta minulta.

Startteja ja markkinoinnin tehohetkiä on syyskuu, tammikuu ja huhti-toukokuu, jolloin päiväkotikäyntejä ja muuta markkinointia tehdään tehostetusti.

Jaettavassa esitteessä:

  • Erotu massasta!
  • Kerro sisältö tarkasti: Kenelle tarkoitettu, pesisliikkarin kesto, paikka, vakuutus, hinta.
  • Oheistoiminnoista info (palkitsemiset, t-paidat, esittely edustusjoukkueen pelissä jne.)
  • Info ilmoittautumisesta, missä ilmoittaudutaan, paljonko mahtuu ja koska viimeistään ilmoittauduttava?
  • Lyhyesti sisältö: mitä pesisliikkarissa tehdään ja mitä sinne tarvitsee mukaan?
  • Vastuuhenkilön yhteystiedot.
  1. Kannustavien ja osaavien ohjaajien rekrytointi ja koulututtautuminen

Talvikaudella ohjaajia oli paikalla aina 2-3 ja kevät-kesäkaudella parhaimmillaan 6-7. Myös aktiivisimmat vanhemmat osallistuivat ohjaukseen. On huomattu, että noin kymmentä lasta kohti olisi hyvä olla yksi ohjaaja. Talvikaudella ryhmät olivat keskimäärin 10-20 lapsen kokoisia ja kevät-kesäkaudella jopa 50 lapsen kokoisia. Pesisliikkarin vastuuvetäjät ovat 1-tason kokonaisuudessaan läpikäyneet seuran kannustavat ja osaavat GF-tyttöjen valmentajat. Apuohjaajina ovat toimineet seuran omat juniorit, Kirittärien pelaajat sekä pitkään pesiksen parissa olleita valmentajia. Korvaus vastuuvetäjälle on 20e / tunti ja apuohjaajalle 10e / tunti. Toimintamaksulla (kts. myöh.) on katettu kulut, voittoa ei ole lähdetty hakemaan.

Rekrytoinnissa:

  • Kartoita seurasi nykyiset ja entiset pelaajat.
  • Seuran sisäinen kysely -> hyödynnä pelaajien sisarukset ym. lähipiiri.
  • Varmista, että saatte toimintaan riittävästi toimintaan sitoutuneita ohjaajia.
  • Hyviä apuohjaajia pesisliikkariin ovat seuran junioripelaajat.
  • Pyri saamaan kesän pesiskouluohjaajat mukaan toimintaan uudelleen – sisäistä mentorointia (esimerkiksi ohjaajaparina uusi ja kokenut ohjaaja).
  • Pyri hyödyntämään vanhempien apu ohjaustehtävissä.

Ohjaajien koulutuksessa:

  • Hyödynnä Pesäpalloliiton koulutuksia.
  • 105 pesäpallo-onnistumista sekä 1-tason koulutukset luovat hyvää pohjaa toiminnalle.
  • Ota yhteyttä alueesi seurakehittäjään.
  • Liikunnan aluejärjestöt järjestävät myös ohjaajakoulutuksia.
  • Tutustu alueesi muiden seurojen liikkaritoimintaan.
  1. Ilmoittautumisen selkeys ja pesispassin hankkiminen

 Ilmoittautuminen on tapahtunut seuran www-sivuilla ja osoite on mainittu myös jaetussa flyerissa. Ilmoittautumislomake on laadittu siten, että Pesispassien hankinta on voitu tehdä nippuna. Lomakkeen tiedot ovat sellaisenaan liitetty Excelinä lisenssikaupassa passeja hankittaessa. Pesisliikkarilla on omat sivut www.kirijuniorit/pesisliikkari, jossa canva.com -ilmaisohjelmalla tehty flyerikin on jpg-muodossa. Ilmoittautumisosoite on https://www.kirijuniorit.fi/pesisliikkari/ilmoittautuminen/. Lomake kannattaa laatia siis siten, että kysytyt tiedot ovat järjestyksessä 1. Lapsen etunimi 2. Lapsen sukunimi 3. Lapsen hetu 4. Huoltajan puhelinnumero muodossa xxx-xxxxxxx 5. Huoltajan sähköpostiosoite 6. Lähiosoite 7. Postinumero 8. Postitoimipaikka. Lomakkeella kysytään myös hintaan sisältyvän t-paidan kokoa, kuvauslupaa sekä ensisijaista harjoitusvuoroa.

  • Tee ilmoittautumislomake seuran sivuille.
  • Mieti minkälaisia pesisliikkarin ryhmiä teillä on tarjolla. Vaihtoehtoina esim. perheliikkari 2-3 vuotiaille, 4-5 -vuotiaille oma ryhmä ja 6-vuotiaille oma ryhmä.
  • Pesisliikkari on pesispassillista toimintaa. Pesispassi on voimassa 1.4.-31.3.
  • Voit ostaa useampia pesispasseja kerralla, tarkempia ohjeita saat alueesi seurakehittäjältä.
  • Pesispassin ostamiseen tarvitset lapsen nimen, henkilötunnuksen, osoitteen, vanhemman puhelinnumeron ja sähköpostiosoitteen. Mieti myös tarvitsetko muuta tietoa, esimerkiksi t-paidan koon.
  • Takaraja ilmoittautumiselle kannattaa asettaa siten, että pesisliikkarin vastuuohjaaja ehtii vielä sen jälkeen tekemään ryhmäjaot, laittamaan infot yms.
  1. Hyvän liikuntatilan ja -ajan varaus

 Ajankohdat syksyn ja talven Pesisliikkarille olivat perjantaisin klo 17.00-18.00 ja sunnuntaisin klo 10.00-11.00. Vuorot olivat kouluilla, joiden liikuntavälinevarastoon oli avain. Näin ”Pesisliikkarikassien” (kts. myöh.) lisäksi saatavilla oli paljon erilaisia välineitä, patjoja ja muita virikkeitä. Kevät-kesäkaudella ajankohdat olivat keskiviikkona 18.15-19.15 ja perjantaisin klo 17.00-18.00. Suositumpi oli keskiviikon aika, perjantaisin moni lapsiperhe suuntaa viikonlopun viettoon. Kahdeksaan asti Pesisliikkaria ei kannata pitää lasten iltatoimien vuoksi. Parhaat ajat ovatkin 17-18 ja etenkin 18-19. Kevään ja kesän Pesisliikkari pidetään tekonurmikentällä, jonka yhteydessä on kaupungin ehkä paras lasten leikkipuisto ja monitoimikenttä. Lapset viihtyvätkin alueella ennen ja jälkeen liikkarin. Tekonurmikentällä on myös tenavakentän rajat piirrettynä. Salivuorot ovat maksuttomia ja tekonurmikentästä veloitetaan 10,50e / tunti.

Ole ajoissa liikkeellä, selvitä mistä ja milloin salivuorot  tulee varata. Monessa kunnassa talven vuorot anotaan jo keväällä. Onko mahdollista, että pesisliikkarilla ja G-ikäisillä on peräkkäiset salivuorot? Mieti etukäteen kuinka suuria ryhmiä voitte ottaa. Tarvitaanko esim. kaksi tunnin vuoroa?

  1. Kohtuullisen maksun asettaminen ja yhtenäisen paidan hankkiminen

Sekä syys-talvi- ja kevät-kesäkauden toimintamaksu on 30e eli vuodessa 60e. Hintaan kuuluu vakuutuksellinen pesispassi sekä Jyväskylän Pesisliikkariin suunnitellulla logolla varustettu t-paita. Hinta on pyritty pitämään mahdollisimman alhaisena, ainoastaan kulut katetaan.

  • Laske tarkasti kulut (ohjaajat, välineet, salivuokrat, pesispassit, liikkarituote esim. t-paita).
  • Selvitä alueesi yhteistyökumppanimahdollisuudet (esim. pankit), joiden tuella hintaa saataisiin alas.
  • Onko toiminnan tarkoitus tuottaa voittoa vai sitouttaa lapsia ja perheitä toimintaan?
  • Ensimmäiset 2-3 kertaa kannattaa antaa lasten kokeilla maksutta.
  1. Sopivien välineiden hankkiminen

Liikkarissa on käytetty seuraavia välineitä: isoja palloja, tennispalloja, sulkapalloja, salibandypalloja,  tennismailoja, kartioita, lattiamuotoja, hernepusseja, patjoja, vanteita, maaleja, penkkejä, aitoja, pesäpallomailoja, räpylöitä, puolapuita, köysiä, paperipalloja.

Neuvoja välinehankintoihin:

  • Kartoita ajoissa seurasi välineet, joita voitte hyödyntää.
  • Pyri monipuolisuuteen (105 pesäpallo-onnistumista) välineiden hankinnassa.
  • Täyden varustuksen valmiiksi ostaminen on iso satsaus – mieti, voitko kerätä esimerkiksi seuran sisältä vanhoja varusteita tai sovi koulujen kanssa, jos mahdollista esimerkiksi räpylöiden tai muiden liikuntavälineiden lainasta.
  • Muista, että pienempien kanssa pärjää vähemmillä pesisvarusteilla (pehmeä pallo, pehmo-/tennismailat).
  • Voit myös tehdä itse osan välineistä pesisliikkariin (esim. paperipalloja).
  1. Laadukas ja säännöllinen sisäinen tiedotus

Piilokopiona lähetetään sähköpostiin säännöllisesti ajankohtaisia uutisia ja mahdollisia poikkeuksia normaaleista harjoitusvuoroista. Käytössä on myös SurveyPal-tunnukset, jonka avulla kysytään palautetta toiminnasta.

  1. Harjoitusten sisältö

Sisältöjen pohjana on ollut 105 Pesäpallo-onnistumista -materiaali ja pesisvalmennus.fi (http://www.pesisvalmennus.fi/Portals/0/PDF/GF_harjoitukset.pdf)

  1. Lasten palkitseminen

Jokainen lapsi palkitaan seuran kauden päätöstilaisuudessa mitalilla. Lisäksi huomioidaan erityistapaukset. Esimerkiksi Jymy-fani Joonatan sai Sotkamosta tuotuna SoJy:n lippiksen oman suosikkipelaajan Antti Kiiskisen nimikirjoituksella.

joonatan.jpg

  1. Joukkuetoimintaan ohjaaminen

Syksyn ja talven pesisliikkari on 3-6- vuotiaille ja kevään ja kesän 4-7-vuotiaille. 7-vuotiaita ohjataan Pesisliikkarikauden aikana G-junioreiden harjoituksiin. Läpi kesän pyörii seuran pesiskoululaisten ja nuorempien junioreiden pelipäivät, joihin vanhimmat pesisliikkarilaisetkin ovat osallistuneet. Kesän pesisliikkarikausi loppuu elokuun lopussa, jolloin on jo tiedossa tulevan syksyn G-junioreiden harjoitusajat. Kaikille seuraavan kesän G-juniori-ikäisten vanhemmille lähtee muutamaan otteeseen tieto joukkuetoiminnan käynnistymisestä.

  • Markkinoi hyvissä ajoin kesätoimintaa.
  • Hyvissä ajoin ennen pesisliikkarin loppumista kartoita seurasi G- ja F-ikäisten toiminta.
  • Markkinoi joukkuetoimintaa pesisliikkarin vanhimmille ikäluokille.
  • Tarjotkaa lapsille mahdollisuus osallistua kesällä seuran omiin ja alueen järjestämiin pienpesisturnauksiin.
  • Pyrkikää siihen, että samat ohjaajat, jotka pitävät pesisliikkaria ovat myös pienpesisjoukkueen valmentajina. Lapset sitoutuvat paremmin toimintaan, kun on tutut valmentajat

 

 

 

Advertisements

Pesisliikkari 4-6 -vuotiaille – ajatuksia, vinkkejä ja linkkivinkkejä

Ainakin Porissa ja Seinäjoella on alle kouluikäisten liikuntakerho toiminut jo useamman vuoden. Myös esimerkiksi Hyvinkäällä, Hämeenkyrössä, Jyväskylässä, Raahessa, Sotkamossa ja Vantaalla on käynnissä tai käynnistymässä pesäpalloseurojen järjestämää alle kouluikäisten liikuntakerhotoimintaa.

Jyväskylässä saimme edellisvuonna entisten ja nykyisten (Lehtimäet, Rautiaiset, Muilut, Kiukkoset, Salmelat ym.) pesisaktiivien kanssa salivuoron vapaamuotoiseen temppuilukerhoon, ja viime syksynä laajensimme sen osaksi Jyväskylän Kiri & Kirittäret Juniorit Ry:n toimintaa. Kerron alla omia kokemuksiamme ja näkemyksiämme tähänastisesta.

Ennen kerhoa:

Kartoita päiväkotien salitilanne ja varustus

Päiväkotien liikuntatilat ovat todennäköisesti helpommin saatavilla, kuin koulujen liikuntasalit. Myös liikkumisympäristö on varmemmin lapsille soveltuva. Haasteena toki on, että liikuntatila saattaa olla liian pieni isommalle ryhmälle

Monitoimikenttä tai kaukalo ovat parhaat ulkotilat

Aidattu tila rajaa tilan, lisäksi ympäristössä on valmiina koripallokoreja ja maaleja, parhaassa tapauksessa liikunnallisen leikkikentän vieressä. Tällainen tila saattaa olla jopa maksuton tai ainakin halvempi kuin pesäpallokenttä.

Selvitä, onko mahdollisuus harjoitella peräkkäisillä vuoroilla pesiskoulun tai G / F harjoitusten kanssa

Tällä tavalla lapset näkevät joukkuetoimintaa. Lisäksi ohjaajat ja valmentajat voivat oppia toisiltaan ja käyttää myös samoja temppuratoja ja välineistöä.

Markkinoi monikanavaisesti ennen kerhoa ja kerhon aikana

Päiväkotikäynnit, puskaradio, Facebook jne. Esimerkiksi Facebookissa ja paikallislehdissä on foorumeita, joissa voi vinkata erilaisia liikunnallisia aktiviteetteja lapsiperheille.

Varmista kuvauslupa vanhemmilta

Liittyen edelliseen, kuva- ja videomateriaali kerhotoiminnasta kertoo usein enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvaus ja videointi asettaa myös laatuvaatimukset toiminnalle: kysy itseltäsi, onko jokainen harjoite tai leikki sellainen, jonka voi jakaa muillekin.

PesisliikkariY

Pesisliikkarin aikana:

Huolehdi, että vanhemmat tai seura hankkii pesispassit

Näin saamme lapsille vakuutuksen ja seuroille lisää rekisteröityneitä harrastajia. Hinta on todella edullinen (10e)

Huolehdi turvallisuudesta ja liikkumisympäristöstä

Turvallisuus ja lasten liikunta lasten välineillä on syytä pitää mielessä jokaisella kerralla. Lähes aina vanhemmat jäävät kerhon ajaksi paikalle. Heitä kannattaa osallistaa – kun kysyt mukaan, he lähtevät mielellään rastipisteille valvojiksi ja apuohjaajiksi. Tämä tukee myös lapsen liikunnallista kehitystä: paljon turvallista ja monipuolista toimintaa, vähän jonottamista.

Opettele lasten nimet

Huomioi jokainen lapsi jokaisella ohjauskerralla

Huomioi myös lasten vanhemmat

Hyvä yksinkertainen ohje on kolmen K:n sääntö: Kiitä, Kehu, Kannusta

Jako n. 50 – 50 tai jopa 30 – 70 yleistaitojen ja pesäpallotaitojen välillä

Herkästi lähdemme harjoituttamaan liiaksi pesäpallotaitoja. Monipuoliset kiipeilyt, hyppelyt, juoksentelut, laukat, rytmiset suoritukset ovat mielekkäitä ja kehittäviä lapselle. Lajipisteilläkin kannattaa taidon oppimisen kannalta tehdä erilaisia suorituksia: heittoja molemmilla käsillä ja eri tavoin, ison pallon lyömistä telineeltä ja molemmilta puolilta, kiinniottoja erilaisilla välineillä ja eri tavoin. Esimerkiksi temppuradat, joissa on muutama pesisrasti pitävät lapsen virkeänä ja aktiivisena.

PesisliikkariK

Me

Edellä mainitun tueksi ja lisäksi oivia vinkkejä löytyy lisäksi esimerkiksi täältä

Ohjauskerran jälkeen:

Kysy jokaiselta lapselta, mikä oli mukavaa (ja ota se huomioon)

Kysy lapselta, kiinnostaisiko häntä kokeilla joukkueharjoituksissa, mikäli näet, että rinnakkainen tai parempi paikka olisi taitotason perusteella siellä. Varmista vanhemmalta, että esimerkiksi G- tai F-junioreiden saa valmentaja soittaa.

Linkkivinkit:

105 Pesäpallo-onnistumista

Taitokartta (Valmennustaito -internetsivusto)

Skillilataamo

Hollantilaisen koululiikunnan ideapankki

Kehonpainoharjoitteita (Harjun Woima)

Yleismotorisia liikuntaleikkejä (Leikkipäivän sivusto)

Jotain todella uutta liikunnan opetuksessa

Pelinjohtaja koko seuran päävalmentajana

Monella paikkakunnalla on käynnissä valmentajakerho joko seuran sisäisenä tai koulutusuudistuksen myötä seurakehittäjien vetäminä 1- ja 2-tason introiltoina. Valmentajakerhojen tavoitteina on esimerkiksi löytää seuran yhteinen tapa toimia, luoda seuran tai alueen pelaajapolkua ja dokumentoida seuran valmennuksellista tietoa – myös tulevaisuutta ajatellen. Valmentajakerhoissa opitaan mm. esimerkkiharjoitteita ja -harjoituksia sekä lajitaitojen, kuten heittämisen, kiinniottamisen ja lyömisen opettamista. Uskon ja toivon, että valmentajakerhoista tulee jo lähiaikoina jokaisen eteenpäin haluavan seuran kiinteä toimintamuoto.

Seuraava tai rinnakkainen askel valmentajakerhoille voisi olla pelinjohtajakerho tai muu uusien pelinjohtajien koulutusväylä. Pesäpallo on taito- ja älypeli, fysiikan tukiessa ja mahdollistaessa kahta ensin mainittua. Meillä on paljon tietoa fyysisten ominaisuuksien valmennuksesta, kohtalaisesti taitojen opettamisesta. Tunnemme millimoolit ja heiton biomekaniikan, mutta tunnemmeko riittävän hyvin, miksi 0-2 -tilanteessa kannattaa antaa taktisia vääriä, millaista lukkaria vastaan kannattaa pelata merkinvaihtopeliä tai miten 3-vahdin pelaaminen eroaa toisella lyönnillä ensimmäisestä?

Pesäpallossa vaadittavia lajitaitoja on muissakin lajeissa, mutta tietyt pelitaidot ovat melko uniikkeja koko urheilukenttä huomioiden: eteneminen, lukkarointi, kaaripeli, merkkipeli, ulkopelin taktiset taidot ja niin edelleen. Valmentaja- ja pelinjohtajakerhot eivät ole toisiaan poissulkevia, päinvastoin. Pelinymmärryksen lisääntyessä osaa suunnitella myös parempia harjoituksia. Ymmärrys pelistä johtaa siihen, ettei välttämättä tyydy valmiisiin harjoitteisiin tai harjoituksiin, vaan kokeilee uutta, löytää sieltä jotain, jättää jotain pois. Meillä kaikilla on käytössä erinomainen Suuntana Superpesis -pelaajapolku, jossa on huomioitu 1) yksilön luonne ja kunnianhimo 2) lajitaidot, 3) pelitaidot, 4) fysiikka ja 5) joukkuetaidot. Pyörää ei niin sanotusti tarvitse edes keksiä uudelleen, kunhan tiedostamme ja ymmärrämme havainnointi – päätöksenteko – suoritus -kombinaation ja sen merkityksen osana pelaajana ja valmentajana kehittymistä.

Minulla on pieni huoli huippupelinjohtajien määrästä. Toinen huoli on siitä, että Superpesisjoukkueen pelinjohtaja ei ole välttämättä seuran muussa toiminnassa mukana, eikä sitä myöten jätä suurta perintöä seuralle. Minun silmissäni ideaalitilanteessa edustusjoukkueen pelinjohtaja on myös koko seuran päävalmentaja, valmennuspäällikkö, uusien pelinjohtajien kasvattaja ja esimerkiksi C- B- ja A-juniorijoukkueiden pelinjohtajien mentor. Ideaalitilanteessa edustusjoukkueen pelinjohtaja tulee oman seuran sisältä. Luonnollinen jatkumo on peliuran jälkeen (tai sen aikana) siirtyä valmentajaksi ja pelinjohtajaksi juniorijoukkueisiin ja sieltä aikuisiin. Pelaajia voisi opettaa jo peliuran aikana pelinjohdon saloihin – olen vakuuttunut, että tämä toisi lisäarvoa myös pelaajauralle. Jos pelaajia velvoitetaan nuoresta asti suunnittelemaan harjoituksia, ottelupalavereja tai -taktiikoita tai jos esimerkiksi mailamiehen käyttö vapailla lyönneillä lopetetaan, saattaa lyhyellä aikavälillä tulla jokunen tappio, mutta kauaskantoisesti pelinymmärrys takuulla lisääntyy. Samalla pelinjohtamisen siemen kylvetään.

Pelinjohtaja seuran päävalmentajana tai valmennuspäällikkönä olisi kokoaikainen seuratyöntekijä. Ensimmäinen ajatus saattaa olla, että seuralla ei ole siihen varaa. Näin saattaa joskus ollakin, mutta vastaavasti seuralla voi olla sivukuluineen varaa esimerkiksi 30.000-40.000 euron pelaajaan, joka pahimmassa tapauksessa pelaa yhden tai kaksi kautta joukkueessa ja siirtyy uuteen osoitteeseen. Seurajohtajan ja seurojen johtokuntien kannattaa miettiä, kuinka monta sijoitusta kukin hankinta nostaa lähtökohtaisesti seuraa sarjassa ylöspäin tai mikä on pelaajan perintö seuralle. Omasta mielestäni pelaajia hankitaan usein liian heppoisin perustein – tai ainakaan panos ja tuotos eivät vastaa toisiaan. Jokaisella seuralla on käytössään tietty määrä euroja. Miettisin tarkkaan, onko pelaajilla muutakin tarjottavaa seuralle kuin panos pelaajana. Miettisin myös tarkkaan, kannattaako panostaa nykyhetkeen tai kahden vuoden periodiin vai 5-10 seuraavaan vuoteen. Tässä kohtaa päätoimisten juniori- tai valmennuspäälliköiden pestaaminen on luultavasti parempi investointi, kuin yksittäinen keskitason pelaajan hankinta.

Lyömisestä, pilateksesta ja Vesa Tervosta

Minulla oli aina peruslyönnissä varsin hyvä osuma palloon. Henri Puputti risti peruslyöntini nimellä voimaton keskiosuma. Voimaton keskiosuma on pesäpallossa melko hyödytön lyönti, jos lyönti lähtee noin 160 kilometriä tunnissa. Huippukotiuttajan on tänä päivänä lyötävä riittävän lujaa, tästä lienemme yhtä mieltä. Ellei vaihtolyöjälläkään ole kovaa peruslyöntiä, varastossa on oltava huippuluokan pienet, pomput ja pystärit. Sarjan ehkä top 5 -näpeillä ja varsilla, hyvällä kääntöpompulla, olemattomalla pystärillä ja voimattomalla keskiosumalla pääsin parhaimmillani ainoastaan 135 kärkilyöntiin 26 ottelussa. Lyönnin voimattomuus tuli paitsi keskinkertaisesta fysiikasta, myös keskinkertaisesta lyöntitekniikasta. Pahin tekniikkavirheeni oli lyöntiaskeleen aikana tapahtunut vajavainen kiertoliike taaksepäin. Toisaalta lantioni ei kääntynyt osumavaiheessa kentälle päin. Toisin sanoen lyöntiliikkeeni oli lyhyt ja mailan liikenopeus osumahetkellä huono.

Olen vuoden aikana nähnyt satoja tai tuhansia junioreiden lyöntisuorituksia. Tietyt asiat toistuvat: vauhti on liian pitkä, vartalo ei kierry riittävästi ja lyönnin saatto jää vajaaksi. Pesäpallossa osaamme nykyään valmentaa pelaajista nopeita ja vahvoja. Osaammeko valmentaa teknisesti puhtaalla tekniikalla lyöviä pelaajia? Mielestäni emme riittävän hyvin. Kovin herkästi laitamme edelleen pelaajat lyömään toistoja pressuun tai verkkoon, paneutumatta lyöntitekniikkaan. Tämä lienee paitsi arvostus- myös osaamiskysymys. Lasten ja nuorten valmennuksessa kiinnittäisin lyömisen osalta huomiota erityisesti kahteen asiaan: liikkuvuusominaisuuksiin ja ympäristöön.

Tein viime viikolla luultavasti urani kaksi parasta fysiikkaharjoitusta. Tein ne valitettavasti noin 10-15 vuotta liian myöhään. Olin Elina Liuksen pitämillä core & pilates- ja jooga & pilates -tunneilla Jyväskylän Buugissa. Pakaran ja keskivartalon syvien lihaksien vahvistusta, lantion ja rintarangan liikkuvuutta, kehonhallintaa. Luulen, että pilates-tunti kerran viikkoon läpi aktiiviuran olisi paitsi tehnyt minusta terveemmän pelaajan, myös teknisesti paremman lyöjän. Monipuolinen harrastaminen nuoruusiässä on tutkitusti kannattavaa, mutta pesäpallon kannalta hyviä tukilajeja ja lajiyhteistyötä kannattaa etsiä muualtakin, kuin pallopeleistä. Katsokaa ja vaikuttukaa vaikkapa tästä videosta.

Lyöntiharjoittelussa oikea lyöntitekniikka löytyy jo nuorena ympäristön ja välineistön avulla. Lyöntitelineet, isot pallot, riittävän lyhyet mailat käyttöön. Kannattaako lukkarin syötöstä lyödäkään, ennen kuin mailan oikea liikerata löytyy lyöntitelineen avulla? Jyväskylässä olemme 4-6 -vuotiaiden Pesisliikkarissa ainoastaan asettaneet lyöntitelineen paikalleen ja etäisyyden seinästä riittävän kauaksi. Kun ainoa ohje on ”lyö seinään asti ilmassa”, kovin väärin lyöntisuoritusta ei silloin ole voinut tehdä. Lyöntisuuntien harjoitteluun on syytä ottaa mukaan vielä kartioita ja maaleja, jotka ohjaavat lyöntiä oikeaan suuntaan. Taitotohtori Sami Kalajan sanoin lasten pitää harjoitella lasten välineillä. Pesäpallossa tämä johtaa onnistumisiin, toistoihin ja iloon 105-pesäpallo-onnistumista -hengessä. Sivuhuomautuksena, Mikko Huotarin ja Jani Komulaisen kokoamien 105-harjoitteiden kautta pystyy käytännössä valmentamaan G-, F- ja E-ikäluokat.

Vastoin joskus kuultua väitettä, omasta syötöstä lyöminen ei sekoita tekniikkaa, ei ainakaan pitäisi. Päinvastoin. Kehottaisin kaikkia valmentajia laskemaan, kuinka monta lyöntitoistoa yhden harjoituksen aikana tulee perinteisessä neljän hengen letkaharjoittelussa. Ja mitä nuoremmista on kyse, sitä enemmän aikaa kuluu usein vielä vääriin syöttöihin. Parempien syöttöjen kautta saamme myös parempia lyöjiä. Voisiko esimerkiksi perinteiseen kopitteluun yhdistää silloin tällöin myös syötön – kaikille? Oikeastaan riittävä määrä lyöntitoistoja saavutetaan ainoastaan, jos silloin tällöin lyödään omasta syötöstä ja mahdollisimman paljon pari- ja kolmikkoharjoitteluna. Kuivaharjoitusten, väärältä puolelta ja paikaltaan lyötyjen toistojen kautta havainnollistuu painonsiirto ja kiertoliike. Lyömisen opettamisessa ja oppimisessa monipuolisuus on valttia ja mielikuvitus rajana. Kenellä Superpesispelaajalla kuluu eniten mailoja vuoden aikana? Vastaus lienee Jere Dahlström. Merkittävin syy tähän on se, että osumakohta peruslyönnissä on käytännössä aina sama. Jere on lyönyt pienestä asti paitsi isä-Jussin kehnoista syötöistä, myös papan parvekkeelta tiputtamista palloista.

Mikäli lyöntitekniikan ja lyöntivalmennuksen kehittäminen kiinnostaa, suosittelen tässä kohtaa tekemään opintomatkan esimerkiksi Kainuuseen ja Vesa Tervon luo. Jopa aikuisiällä liikkuvuusominaisuuksia kehittämällä ja muutamalla tekniikkavinkillä lyöntiin on mahdollista saada merkittäviä tehoja. Vesan ja muiden asiantuntijoiden oppeja me seurakehittäjät jaamme parhaamme mukaan uudessa koulutusjärjestelmässä. Lukkaroinnista ja lukkarivalmennuksen merkitysestä olen kirjoittanut paljonkin, tämän hetken ja tulevaisuuden huippuvalmentaja antaa ison painoarvon myös lyömiselle.

En lopeta koskaan

Olen pelannut toistaiseksi viimeisen otteluni syksyllä 2016 Hyvinkään Tahkoa vastaan. Tuon pelin jälkeen minulla ei käynyt mielessäkään, että se saattoi olla viimeinen Superpesis-otteluni, ehkä jopa viimeinen virallinen otteluni pelaajan roolissa. Toki kyseinen kesä oli äärettömän raskas: emme menestyneet, seuralla oli pahoja talousvaikeuksia, kuljin pelkissä peleissä suoraan Lappajärveltä, lukkaroinnin tuoma psyykkinen stressi oli kova ja vielä kaiken huipuksi minulla oli tietämättäni kasvain selässä, joka aiheutti kovia kipuja. Silti ajattelin, että ura jatkuu ennemmin tai myöhemmin.

Olin lähemmäs kymmenen vuotta etsinyt oman alani töitä Jyväskylästä. Jyväskylässä tarjontaa on liikunta-alalla vähemmän kuin kysyntää. Kun tieto Pesäpalloliiton seurakehittäjän paikasta Keski-Suomessa ja Pirkanmaalla tuli, jouduin puntaroimaan pelaamisen ja siviilityön välillä. Lopulta oli selvää, että haen paikkaa ja kun paikan sain, oli yhtä selvää, että pelaaminen saisi toistaiseksi jäädä. Rakastan työtäni – en voisi tällä hetkellä kuvitella mieluisampaa työtä, koen myös pätevyyden tunnetta jopa enemmän kuin pelatessani.

En ole kenellekään sanonut, että olisin lopettanut pelaamisen. Ehkä en ole uskaltanut. En ole kenties pystynyt myöntämään itselleni, että pelit saattavat olla pelatut. Kuten sanotaan, irti päästäminen harvemmin tapahtuu käden käänteessä. Voin kuvitella entisten huippu-urheilijoiden mielenmaiseman uran jälkeen: tyhjyyttä, hämmennystä, jopa pahaa oloa. En minäkään helpolla ole päässyt. Harjoittelu, toistojen määrä ja pelaaminen olivat usein ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla mielessä. Parhaat kaverini tulivat pesiksen parista, lisäksi määritin omaa identiteettiäni hyvin voimakkaasti pelaaja-minän kautta. Pesäpallo on ollut turvasatamani – se on niitä asioita, joita olen osannut pienestä pitäen. Olen äärettömän kiitollinen, että olen saanut jatkaa lajin parissa muissa tehtävissä. Kuitenkin matka minään on vielä kesken.

Kun kaikki tavoitteellinen urheilu jää taka-alalle, tulee esitettyä kysymys: kuka minä olen ja mitä haluan? Onneksi minulla on ollut hyvä turvaverkosto. Koti, perhe, työ, ystäviä. Silti mikään ei ole tietyllä tavalla ollut entisellään. Urheilun tuomat tunteet liittyvät usein vaaraan, pelkoon, pettymysten sietokykyyn, jännitykseen ja onnistumisten nostattamaan euforiaan. Perhe- ja työelämä taas tuovat turvaa, lämpöä ja vakautta. Ainakin vielä jonkinlainen pelaajaidentiteetti minulla lienee olemassa: viime kesänä astelin Saarikentälle katsomaan Vimpelin omatoimisia harjoituksia, kohta olinkin jo lyömässä ykköstilanteen koukkua Mäkelän Jannen ja Lönnmarkin Tuomon kanssa. Syksyllä kävin Rautiaisen Timon kanssa lyömässä ja silloin tällöin syöttelen tovin kuviteltuun pelitilanteeseen uppoutuen. Viime kesänä luin Urheilusanomista, että olin lopettanut pelaajaurani viime kauteen. Jollain tavalla tämä osui kipukohtaan – näinkö tosiaan kävi? Olin kesälomanikin vielä ajoittanut varmuuden vuoksi siihen ajankohtaan, kun aletaan pelaamaan paikasta mitalipeleihin. Jos joku vaikka kysyisi ja pystyisin lähtemään.

Brasilialainen jalkapalloilija ei lopeta koskaan, sanotaan. Jollain tavalla miellän itseni brasilialaiseksi jalkapalloilijaksi. Sisälläni asuu vieläkin se sama pikkupoika, joka syöttelee palloa kotivideolla. Ehkä joku päivä vielä pelaan, ehkä en. Ehkä minusta tulee valmentaja tai  pelinjohtaja, ehkä haluan jatkaa lajin parissa kuten nykyään. Ainakin haluan, että pesäpallo voi hyvin ja että voin olla rakastamani lajin parissa niin kauan kuin minulla on sille annettavaa.

Arviointikysely NSU pelinjohtajille + yhteenveto molemmista kyselyistä

Poikien ja tyttöjen Superpesiksen pelinjohtajille laadittiin vastaavanlainen arviointikysely kuin miesten ja naisten Superpesiksen pelinjohtajille. Kysymyspatteristo oli nuorten osalta hieman kevyempi. Vastauksia tuli yhteensä 14, joista 12 tyttöjen ja kaksi poikien pelinjohtajilta.

Isot kokonaisuudet olivat samat kuin aikuisilla:

1. Johtaminen, 2. Taktiikka, 3. Lukkaripeli, 4. Taito ja tekniikka ja 5. Fysiikka ja tukitoimet

Alla koontia, jossa näkyvät sekä kysymykset että vastaukset:

IMG_20171212_112752

IMG_20171212_112631 (1)IMG_20171207_141820

IMG_20171212_113310 (1)

IMG_20171212_113446 (1)

IMG_20171212_113608 (1)

IMG_20171212_120111

IMG_20171212_113833

IMG_20171212_115826 (1)

IMG_20171212_114044

IMG_20171212_113950

Ajatuksia molempien arviointikyselyiden tuloksista:

Kysymyspatteristojen tavoitteena oli kartoittaa tilannetta, hankkia lisätietoa valmennuksen ja koulutuksen kehittämiseen sekä antaa lisää ideoita omaan valmennustyöhön. Vastausvaihtoehdot “Kyllä” ja “Ei” olivat joissain kysymyksissä hankalia, siksi jokaisen ison kokonaisuuden jälkeen vastaajalla oli mahdollisuus täydentää vastauksiaan. “Osittain kyllä, osittain ei” saattoi olla täydentävä vastaus.

Patteriston ajatuksena ei ollut viestiä, että kaikki kysytyt asiat toteuttamalla voit olla menestyvä valmentaja ja pelinjohtaja. Kukaan valmentaja ei ainakaan yksin pysty kaikkia asioita hoitamaan. On selvää, että esimerkiksi miesten Superpesiksessä taloudellista-, ajallista- ja valmentajaresursseja on enemmän kuin vaikkapa Ykköspesiksessä. Luultavasti huippuseuroissakin joudutaan tekemään kompromisseja ja priorisoimaan asioita. Toivottavasti ainakin osalle vastaajista kysymyksistä oli hyötyä tähän prosessiin.

Esitän seuraavia kysymyksiä ja ajatuksista kysymyspatteristojen perusteella:

1. Voitaisiinko pelaajia osallistaa enemmän?

Esimerkiksi itse koin erittäin motivoivana, jos minulle annettiin tehtäväksi suunnitella pienryhmässä vaikkapa ulkopelikuvioita seuraavaan otteluun. Annettu tehtävä johti tietenkin vastuuseen: oli katsottava videolta vastustajajoukkueen peliä ja mietittävä erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Pelikäsityksen kehittymisen kannalta siis suosittelen, että pelaajat pääsevät tuomaan omia ideoitaan. Lopullinen vastuu päätöksestä on pelinjohtajalla, yksilöille tai pienryhmille kannattaa antaa silti mahdollisuus vaikuttaa joukkueen pelitaktiikkaan.

2. Mentor-toiminta

Oli ilahduttava huomata, että pelinjohtajat eivät pääsääntöisesti käy asioita pelkästään oman joukkueen sisällä. Katsomosta tai puhelimesta saattaa tulla sellaisia ajatuksia ja näkemyksiä, joita itse ei huomaa tai ehdi ajatella pelin aikana: pelaajien jaksaminen ja juoksukestävyys läpi pelin, kehonkieli, kaaripeli, taktiset valinnat. Ainakin itse pyytäisin johtamiseen näkökulmia ulkopuoliselta tukihenkilöltä – sellaiselta, jolla ei välttämättä olisi minkäänlaista kosketuspintaa joukkueen arkitoimintaan.

Valmennus on tiimityötä, jota jonkun on johdettava. Kokoa ympärillesi eri osaajista koostuva ydinryhmä, josta saat lisäarvoa, jonka avulla säästät omaa aikaasi ja jolle voit ja uskallat delegoida asioita.

3. Mitataanko tärkeimpiä asioita vielä riittävästi?

Pesäpallon testaus on perinteisesti pohjautunut punttisalilla rinnallevedon, jalkakyykyn ja penkkipunnerruksen testaukseen, 30 metrin kennottamiseen, nopeuskestävyyden mittaamiseen ja loikkatuloksiin. Olen sitä mieltä, että pelaajalla on oltava tietty perusvoimataso huipulle päästäkseen, mutta onko fyysinen harjoittelu ja testaus saanut jo ylivallan lajitehokkuuden, taktiikan ja taidon sijaan?

Olin hieman pettynyt siihen, että esimerkiksi lukkareille tehdyt taitomittaukset ovat vähissä. Hieman kärjistäen, mielestäni joukkueen tärkeimmän pelaajan tukeminen ja syöttövarmuuden seuranta on menestyksen kannalta tärkeämpää kuin lyöjäjokerin laktaatit nopeuskestävyystestissä. Alla on hyvin simppeli esimerkki, millä syöttövarmuutta voitaisiin mitata toistuvasti. Itselleni tärkein mittari läpi uran oli 50 tolppaa. A-juniori-iän 40-42 kehittyi viimeisten vuosien 46-48 keskiarvoksi. Pitkän aikavälin parhaan seurannan ja testitulokset kyseisestä testistä noteerannee Juhani Lehtimäki, joka testasi tolppaa joka toinen viikko useita vuosia.

testi

Testausta on yleisesti viety puhtaista punttituloksista heitto- ja lyöntivoiman mittaamiseen, mikä on mielestäni oikea suunta. Silti voidaan kysyä, ollaanko tässä vielä riittävän pitkällä? Taidon osalta yhteisten ulko- ja sisäpelitaitojen kehittäminen ja standardointi toisi pelaajien ja joukkueiden välille samanlaista vertailua siinä missä fyysiset testitkin.

4. Harjoituspäiväkirjat

Harjoituspäiväkirjojen täyttämisessä ja arvioinnissa on hyvin suuria eroja paitsi kyselyn, myös oman kokemukseni perusteella. Luulisin suurimman haasteen olevan siinä, että harjoituspäiväkirjoja täytetään usein velvollisuudesta ja valmentajaa varten tovi, kunnes asia jää puolitiehen. Oleellista olisi saada pelaajille myytyä ajatus, kuinka tärkeää olisi oppia kuuntelemaan omaa kehoaan ja kasvamaan itsensä parhaaksi valmentajaksi. Harjoituspäiväkirjojen täyttäminen ja niiden tutkiminen olisi tässä mielessä ensiarvoisen tärkeää.

Raportti arviointikyselystä MSU-, NSU- sekä MYP -pelinjohtajille

Miesten ja naisten Superpesiksen, miesten Ykköspesiksen sekä poikien ja tyttöjen Superpesiksen pelinjohtajille laadittiin syyskuun lopussa valmennukseen ja pelinjohtoon liittyvä kyselypatteristo. Kyselyllä oli kolme päätavoitetta: tilanteen kartoitus, lisätiedon hankinta valmennuksen ja koulutuksen kehittämiseen ja ideoiden tuominen omaan valmennustyöhön. Kysely laadittiin ja lähetettiin kahdessa osassa: 27.9. Superpesiksen ja miesten Ykköspesiksen pelinjohtajille, 28.9. nuorten Superpesiksen pelinjohtajille. Kysymykset poikkesivat hieman toisistaan, lisäksi Superpesiksen ja Ykköspesiksen pelinjohtajille kysymyksiä oli enemmän.

Molemmissa patteristoissa isommat kokonaisuudet olivat samoja. Ne olivat myös samoja, joihin pureudutaan tarkemmin lajivalmentajatutkinnon yhteydessä järjestettävissä teemakoulutuksissa.

 

  1. Johtaminen
  2. Taktiikka
  3. Lukkaripeli
  4. Taito ja tekniikka
  5. Fysiikka ja tukitoimet

 

Vastausvaihtoehdot jokaiseen kysymykseen olivat ”kyllä” ja ”ei”, lisäksi jokaisen kokonaisuuden jälkeen oli avoimessa kentässä mahdollisuus täydentää vastaustaan. Osa kysymyksistä oli luonteeltaan sellaisia, joihin absoluuttista vastausta oli vaikea antaa. Tämä myös avoimissa vastauksissa todettiin. Tässä yhteydessä tarkastellaan Superpesiksen ja miesten Ykköspesiksen pelinjohtajilta saatuja vastauksia.

Miesten Superpesiksen, naisten Superpesiksen ja miesten Ykköspesiksen pelinjohtajilta vastauksia tuli yhteensä 29, joista sarjansa ilmoitti 27: kymmenen miesten ja kymmenen naisten Superpesis, seitsemän miesten Ykköspesis. Vastausprosentti kokonaisuudessaan – 78 – oli ilahduttavan hyvä. Kysymyksistä informoitiin sähköpostitse sekä kahdella muistutustekstiviestillä.

1 Johtaminen

Johtamiseen liittyviä kysymyksiä laadittiin kymmenen:

  1. Pidettiinkö kauden aikana kehityspalavereita, jossa arviointiin oman pelaamisen päätavoitteita?
  2. Pidettiinkö yksilöpalavereita kilpailukauden aikana?
  3. Käyttäytyikö joukkueenne valittujen arvojen ja tavan toimia mukaisesti?
  4. Jätettiinkö joukkueessanne kipeitä asioita käsittelemättä?
  5. Oliko jokaisen jäsenen rooli joukkueessa selvä?
  6. Kokoontuiko kapteenisto säännöllisesti kilpailukauden aikana pelinjohdon kanssa?
  7. Onnistuiko tavoitteenasettelu yksilötasolla?
  8. Arvioitiinko yksilöiden harjoituspäiväkirjat?
  9. Käytiinkö arviointikeskustelut otteluista yksilöllisesti?
  10. Oliko pelinjohtajalla ”ulkopuolinen” henkilö/tukiryhmä antamassa säännöllisesti palautetta joukkueen pelaamisesta ja peli-ilmeestä?

 

Tulokset johtamisesta:

 

IMG_20171207_141858

IMG_20171207_141758

IMG_20171207_141820

IMG_20171207_141942

2 Taktiikka

Taktiikkaan liittyviä kysymyksiä laadittiin viisi:

  1. Osallistuivatko pelaajat säännöllisesti ottelupalaverin sisältöjen suunnitteluun?
  2. Käytinkö jokaisen pelaajan peliä läpi yksilöllisesti säännöllisesti?
  3. Harjoiteltiinko ulko- ja sisäpeliä säännöllisesti pienryhmissä?
  4. Harjoiteltiinko pelitilanne-etenemistä ohjatusti säännöllisesti?
  5. Saitko pelin aikana katsomovalmentajan tms. tietoa oman ja vastustajajoukkueen pelistä?

 

Tulokset taktiikasta:

 

IMG_20171207_160202

IMG_20171207_160252

3 Lukkaripeli

Lukkaripeliin liittyviä kysymyksiä laadittiin viisi:

  1. Oliko joukkueessanne nimetty lukkarivalmentaja?
  2. Oliko ohjattuja lukkariharjoituksia viikoittain?
  3. Katsottiinko lukkarin tekniikkaa yhdessä videolta?
  4. Oliko syöttövarmuuden kehittämiseksi mittaristo, jota seurattiin säännöllisesti?
  5. Pidettiinkö lukkaripelaamisesta palavereita kahden kesken lukkarin kanssa?

 

Tulokset lukkaripelistä:

 

IMG_20171207_161703

IMG_20171207_161729

4. Taito ja tekniikka

Taitoon ja tekniikkaan liittyviä kysymyksiä laadittiin kuusi:

  1. Oliko joukkueessanne yksilön lajitaitojen kehittämisestä vastaava valmentaja?
  2. Kuvattiinko vuoden aikana säännöllisesti yksilöiden lajisuorituksia opettamista varten?
  3. Auttoivatko joukkueen pelaajat säännöllisesti toisiaan taidon oppimisessa?
  4. Testattiinko lajitaitojen suoritusvarmuutta useammin kuin kerran vuodessa?
  5. Oliko jokaisella pelaajalla lajitaitoihin liittyvä päätavoite talviharjoittelukaudelle?
  6. Oliko sisäpelin lajitaitoharjoittelu kilpailukaudella yksilön omalla vastuulla?

 

Tulokset taidosta ja tekniikasta:

 

IMG_20171207_161826

IMG_20171207_161849

5 Fysiikka ja tukitoimet

Fysiikkaan ja tukitoimiin liittyviä kysymyksiä laadittiin kahdeksan:

  1. Pidettiinkö vuoden aikana yhteisiä voimaharjoituksia?
  2. Testattiinko kilpailukaudella fyysisiä ominaisuuksia?
  3. Testattiinko vuoden aikana tutkaan lyömistä ja heittämistä useammin kuin kerran?
  4. Oliko kilpailukaudella yksilölliset tukiharjoitteluohjelmat?
  5. Oliko kilpailukaudella yhteisiä palauttavia harjoituksia?
  6. Vastasiko palauttavasta harjoittelusta yksilö itsenäisesti?
  7. Oliko hieronnan varaaminen pelaajan omalla vastuulla?
  8. Oliko pelaajalla mahdollisuus käyttää unta, vireyttä tai suorituskykyä mittaavia laitteita?

 

Tulokset fysiikasta ja tukitoimista:

 

IMG_20171207_161952

IMG_20171207_162012

IMG_20171207_162040

 

Mitä ajatuksia kysymyspatteristo ja tulokset herättivät?

 

Käyn keskustelua mielelläni tämän blogin kommenttikentässä, Twitterissä (@PerttuHautala41) , Facebookissa tai sähköpostitse perttu.hautala@pesis.fi