Joukkuehengestä ja ilmapiiristä

Onko sinulla lauma, ryhmä vai joukkue?

Joukkuehenki, ilmapiiri, joukkuepelaaja. Yritän tässä tekstissä availla näitä käsitteitä ja kerron vinkkejä, millä keinoin joukkuehenkeä ja ilmapiiriä voi parantaa.

Joukkueen tavoite, arvot ja säännöt ohjaavat toimintaa. Joukkueen tavoite voi olla pelaajien kehittyminen, se voi olla Suomen Mestaruus tai se voi olla hauskanpito. Joukkueen tunnistaa siitä, että pelaajat ovat sitoutuneet tavoitteeseen, tuntevat kuuluvansa yhteen ja ovat motivoituneita tavoittelemaan joukkueen päämäärää. Tavoitteet kannattaa luoda joukkueen kanssa yhdessä, tämä motivoi urheilijoita entistä enemmän. Mitkä ovat puolestaan tavoittelemisen arvoisia arvoja? Onko toisen tukeminen arvokasta? Entä positiivisuus? Urheilullisuus? Tässä muutamia esimerkkejä toimintaa ohjaavista arvoista. Arvot kannattaa kirjata joukkueen toimintasuunnitelmaan, kuten myös pelisäännöt. Säännöt luovat raamit käyttäytymiselle joukkueessa.

Mistä rakentuu puolestaan hyvä joukkuehenki? Hyvässä joukkueessa joukkueen jäsenet tuntevat hyvin toisensa. Yhteiset kokemukset pelikentällä, harjoitussaleilla ja pelikentän ulkopuolella hitsaavat joukkuetta yhteen. Joukkuehenki voi parantua vanhan ajan saunailloissakin, mutta korostaisin yhdessä hikoiltuja hetkiä, joukkueena koettuja voittoja ja tappioita. Käyttäytyykö joukkue yhtenäisesti alkuverryttelyssä, alku- ja loppukiilassa ja peleissä? Onko joukkueella yhteiset ulkoiset tunnusmerkit kuten asusteet? Ryhmän johtaja voi edesauttaa hyvän joukkuehengen rakentumista korostamalla myönteistä ja yritteliästä asennetta huumoria unohtamatta. Suorituspaineita kannattaa vähentää epäonnistumiset sallivalla ilmapiirillä ja pitämällä yksilön kehityksen etusijalla. Hyvässä joukkueessa pelaajat ovat empaattisia toiselleen ja haluavat auttaa toista onnistumaan. Ovat siis hyviä joukkuepelaajia. Miten oman epäonnistumisen jälkeen autetaan toista kaarella? Miten joukkue kokoontuu ulkovuoron jälkeen yhteen? Miten palon jälkeen palataan takaisin kotipesään? Joukkuehengen kohottamiseen kuuluu myös toiminta murheiden ja vastoinkäymisten sattuessa. Uskalletaanko omista huolista puhua joukkueen edessä, onko keskustelukulttuuri avoin vastoinkäymisten käsittelyyn? Miten ryhmän johtaja näyttää esimerkkiä, sillä on valtava vaikutus joukkuehengen rakentumiseen.

Hyvässä joukkueessa joukkueen jäsenten roolit tunnistetaan. Uhkakuvana on se, että rooleihin jämähdetään ja roolit ja vastaroolit pysyvät ikuisesti samana. Monipuolinen ja joustavasti toteutettavissa oleva roolivalikoima edistää ryhmän toimintaa. Ympäristössä tulee olla tarjolla riittävä määrä erilaisia pelaajien tarpeisiin vastaavia tehtäviä, jotta roolien vaihtuminen on mahdollista. Itse jämähdin aikoinaan Vimpelissä hauskanpitäjän rooliin. Toisella Vimpelin keikallani 2013-2014 olin valmiimpi pelaajana ja halusin ottaa johtavan pelaajan roolia, mutta olin roolini vanki ensimmäiseltä keikaltani 2007-2010. Ja tässä en syytä ketään muuta kuin itseäni, en ollut itsekään lopulta valmis roolin muuttumiseen.

Jokainen ohjaaja rakentaa itselleen oman persoonallisen tapansa ohjata joukkoaan. Ohjaajan rooli rakentuu pitkän kehityksen tuloksena. Toimiva rooli seuraa ohjaajan persoonallista kasvua. Ryhmän ohjaamisessa tarvitaan ainakin kolme perusroolia: 1) ryhmän johtaja, joka vastaa ilmapiiristä ja normeista 2) kuuntelija, joka ymmärtää ryhmäilmiöistä ja 3) vaikuttaja-muutoksentekijä, joka ohjaa joukkuetta tavoitteisiin. Ohjaajan rooli eroaa siinä, tunteeko hän ryhmän vai ei. Tuntemattoman ryhmän kanssa ohjaajan on tärkeä edistää turvallisuuden tunnetta ja kannustavaa ilmapiiriä. Ryhmän ollessa tuttu ohjaajan rooli on usein tarkkailija.

Palautteen antaminen pesäpallossa keskittyy kenties liian usein negatiiviseen ja virheiden korjaamiseen. Palautteen antamisessa kannattaa muistaa 3:1 -sääntö, eli yksi korjaava palaute kolmea positiivista kohden. Liian usein palaute on yleispalautetta ryhmälle. Tärkeää olisi antaa yksilöllistä ja täsmällistä palautetta tekemisestä. Palautteen antamisessa joukkueen jäsenten roolit kannattaa huomioida. Tähtipelaajat saavat luonnostaan eniten huomiota ja näkyvyyttä. Korjaava palaute koko joukkueelle kannattaakin suodattaa tähtipelaajien kautta. Kun tähtipelaajalle annat joukkueen edessä korjaavaa palautetta, välittyy se todennäköisesti myös muille joukkueen jäsenille. Pienten roolien pelaajat kannattaa puolestaan nostaa esille onnistumisten kautta. Näin kaikki joukkueen jäsenet kokevat helpommin olevan arvokkaita joukkueelle. Onnistuminen voi olla pienikin nosto, mailan veto, hyvä pesältä lähtö tai onnistuneet koppilyönnit.

Advertisements

Juniorivalmentamisesta

Olen jännittäjätyyppiä, olen aina ollut. Pelikentillä olin pienestä asti liian tosissani. Kun hävisimme Ylihärmälle kesällä 1992 vieraskentällä 29-6, oksensin kotona pelin jälkeen pahaa oloani. 8-vuotiaana. Löin koko kauden numerolla 2 varman päälle -näppejä, koska paloja ei saanut tulla. Vuonna 1995 E-poikien lopputurnauksessa voitimme Kyrön Voiman selvästi, mutta annoin yhden vapaataivaljuoksun ja jäin märehtimään sitä. Vuonna 2013 pääsin Vimpelin Vedon ykköskärkeen saattelemaan Haapakoskea ja Puputtia. En osannut käsitellä tilannetta. Lajitaitoni oli huippuun viritetty, mutta epäonnistumisen pelko johti siihen, että lopulta halusin kakkoskärkeen. Lukkarina minusta ei tullut koskaan sitä, mitä minusta olisi voinut tulla. Vuonna 2007 syötin ennen SMJ-peliä 48 ylikorkeaa (sellaista, mitä Juha Puhtimäki heittelee kopinnostotilanteissa) 50:stä laudalle, mutta pelissä en uskaltanut syöttää yhtä ainutta tolppaa. Tästä lisää lajinkehittämistyöni prologissa. Kävin ensimmäistä kertaa urheilupsykologilla juttelemassa peloistani 21-vuotiaana, mutta vasta urani kahtena viimeisenä vuotena pystyin jollain tavalla pelaamaan lukkarina kohtuullista peliä. Ei läheskään sitä, mitä olisin halunnut ja mihin olisin pystynyt, mutta jotain sinne päin.

Yksilö- ja joukkuetaitojen kehitys, onnistumisista iloitseminen, oivallukset etenijänä ja mailan varressa, ryhmähenki. Näitä asioita seuraan nykyään, kun katson junioreiden harjoituksia ja pelejä. Pikavoittoja voi saada junioripeleissä monin konstein, mutta pitkällä tähtäimellä ne eivät välttämättä ole kovin järkeviä. Saimme pikavoiton vuonna 1992 Ylihärmää vastaan kotipelissä, kun aina kakkoselle heitettäessä tulimme viuhkan laskiessa kolmoselta kotiin. Valmentajalta puuttui ymmärrys oman havainnointikyvyn kehittämisestä. Voittoja ei kannata estellä, mutta niitä ei kannata tavoitella keinolla millä hyvänsä. Voittoja kannattaa tavoitella seurauksena, ei syynä. Yksilön ja joukkueen laji- ja pelitaitojen kehitys, nämä edellä tulisi mennä. Esimerksi on syytä pohtia:

  • käyttääkö mailamiestä peleissä vai kannustaako etenijää lähtemään omilla lähdöillä.
  • käskeäkö lukkarin antaa taktisen väärän tai tolpan tiettyyn paikkaan vai kysyäkö oikeita kysymyksiä vuoronvaihdon yhteydessä: “Näitkö kun nopea kärki meni ykköselle ja taitava numero 2 tuli lyömään?” “Ei ollut väärää alla ja yksinäinen etenijä oli kolmosella ja oli viimeinen lyönti, mitä kannattaisi syöttää?”
  • käskeäkö lyöjän lyödä tietty lyönti vai kysyäkö lyöjältä oikeita kysymyksiä / antaako oikeita ohjeita ennen lyöntivuoroa: “Katso ulkokentän sijoittumista ja lyö sen mukaan.”
  • rakentaako itse tietyt ulkopelikuviot vai antaako pelaajille mahdollisuuden oivaltaa asioita itse.

Ja niin edelleen. Hyvä valmentaja osaa kysyä oikeita kysymyksiä, ei antaa oikeita vastauksia. Kannattaa sallia kyseenalaistaminen, koska se on merkki yksilön ajattelusta.

Tarkalla silmällä ja korvalla kannattaa huomioida, jos jotakuta pelaajaasi puraisee pesiskärpänen. Pesiskärpänen on luultavasti puraissut, kun lapsi

  • harjoittelee innokkaasti myös vapaa-ajalla
  • käy säännöllisesti harjoituksissa
  • kertoo omista kokemuksistaan oma-aloitteisesti
  • osallistuu touhuamiseen
  • ehdottaa suosikkileikkejään, – harjoitteitaan tai – pelejään
  • on vapaaehtoinen pieniin näyttötehtäviin
  • touhuaa ohjeiden mukaisesti
  • käy katsomassa pesispelejä

Kannattaa varaa aikaa keskusteluihin pesiskärpäsen puremille lapsille ja kuunnella heitä.

Harjoitteet kannattaa rakentaa siten, että ne palvelevat yksilön havainnointikyvyn kehittymistä. Tuleeko harjoituksissa riittävä määrä aktiivisuutta, toistoja, onnistuneita suorituksia ja onko ilmapiiri kohdallaan. Hyvän ilmapiirin merkitystä ei voi kylliksi korostaaa.

Kannattaa luoda erilaisia etenemisharjoituksia ja harjoitteita, joissa joutuu valitsemaan erilaisista vaihtoehdoista. Eilen esimerkiksi yhdistimme G-poikien harjoituksissa normaaliin putkilyöntiin kolmoselta kärkkymisen ja omista lähtemisen. Maapallolla kärkylle, välilyönnillä kotiin. Niitä asioita, joita haluaa toteutuvan peleissä, on myös harjoiteltava.

Harjoitteluympäristöstä kannattaa rakentaa paikka, jossa on tehtäviä, jotka motivoivat ja kehittävät lapsia ja nuoria. Junioreiden kanssa kannattaa yhdessä katsoa pelejä ja rakentaa kysymyksiä ottelun seuraamiseen. Pieniä taktiikkakokeitakin voi teetättää. Kuvassa esimerkki yläkoululaisten lukkarileirin taktiikkakokeesta.

 

taktik2

Merkkipeli kannattaa rakentaa riittävän helpoksi. Tarina kertoo, kuinka E-tyttö tuli kotiin ja kysyi isältään, että “mikä se ennakkovaroitusmerkki on?”

Kannattaa olla myös armollinen itselle. Kaikkea ei tarvitse osata junnuvalmennuspolulle lähtiessä. Valmista materiaalia on paljon olemassa ja koulutukset alkavat taas syksyllä. Esimerkkinä valmiista materiaaleista mainittakoon 105 Pesäpallo-onnistumista, Suuntana Superpesis -pelaajapolku (päivittyy vielä tämän syksyn aikana) ja Pesisvalmennus-sivusto.

Ilmapiiri on syytä rakentaa erilaiset tunteet salliviksi. Jännityksestä voi puhua ja kertoa sen olevan täysin normaalia. Voi opettaa pelaajille, että tappiossa on voiton siemen. Polku Superpesikseen rakentuu askel kerrallaan ja yksilön kehitys etusijalla.

Kannattaa puuttua ajoissa, jos huomaat joukkueessasi olevan nuoria perttuhautaloita, jotka tavoittelevat pelkästään voittoa, eivätkä ajattele peliuran olevan pitkä polku, jossa voi myös epäonnistua ja kokeilla erilaisia juttuja.

Neljä unohtumatonta syysmuistoa

Vuonna 2004 pelasimme tiukan A-poikien loppuottelusarjan Koskenkorvaa vastaan. Vastustajalla pelasivat mm. Juha Puhtimäki, Hannu Kiukkonen, Veli-Pekka Yli-Hirvelä, Matti Latvala ja Mikko Haukkala, meillä puolestaan mm. Anssi Lammila, Aki Orava, Henri Pulkkinen ja Jyri Kyllönen. En pelannut erityisen hyvin lukkarina tätä finaalisarjaa ja jouduin kovan psyykkauksen kohteeksi. Voitimme ensimmäisen kotipelin, hävisimme toisen kotareissa. Ratkaiseva kolmas ottelu meni jälleen kotiutuslyöntikilpailuun. Kossu teki aluksi kolme juoksua, ja vastustajan pelaajat alkoivat puhua jo mökkireissusta. Kirimme 3-3:een neljällä parilla ja tulin ratkaisemaan viimeistä paria. Onnistunut tappikupperi ja voitonjuhlat olivat valmiit alkamaan.

Vuonna 2009 pelasimme ViVe:n kanssa Kossua vastaan Pohjanmaan hegemoniasarjan puolivälierissä. Jatkoon pääsisi neljällä voitolla. Johdimme otteluvoitoin 3-2 ja kuudes peli meni kotiutuslyöntikilpailuun. Olin taas viimeisessä parissa. Yritin kahdella ensimmäisellä lyönnillä tappikupperia, jotka eivät onnistuneet. Lähdin viimeiselläkin aluksi lyömään kumuraa, kunnes sain väärän alle. Koko linja tuli kovasti vastaan, joten yritin lyödä pallon syvimmän miehen (Jukka Latvala) rystylle.

Vuonna 2010 pelasimme Kouvolaa vastaan finaalipelit. Ensimmäinen peli meni kotiutuslyöntikilpailuun. Olin jo aikaisemmin kesällä päättänyt, mitä löisin, jos minulle tulisi ratkaisupaikka. Kuinka ollakaan, olin jälleen viimeisessä parissa. Lyönti ei ollut täydellinen, mutta riittävä, ja Tuomo Lönnmark ehti kotiin:

Vuonna 2012 voitimme Jyväskylän Kirin kanssa runkosarjan viimeisessä ottelussa Joensuun puhtaasti 2-0. Pudotuspelipaikkamme oli kiinni Kankaanpään ja Kiteen välisestä ottelusta. Jos Kankaanpää voittaisi, etenisi se Sotkamoa vastaan puolivälieriin ja jos häviäisi, etenisimme me kahdeksan joukkoon. Seurasimme ottelua Bittilähteestä.

 

 

 

Case: Jyväskylän Pesisliikkari

pesisliikka-1

 

Tässä tekstissä avaan Jyväskylän satapäisen Pesisliikkarin taustoja ja annan vinkkejä seuroille liikkaritoiminnan järjestämiseen.

 

  1. Päiväkodeille jalkautuminen ja monikanavainen markkinointi

Jyväskylän Pesisliikkari on ympärivuotista toimintaa. Syksyllä ja talvella 2018-2019 ohjattuja vuoroja oli kahdessa eri kaupunginosassa 1*/viikko. Keväällä ja kesällä ulkokaudella liikkaria pidetään keskusta-alueella sijaitsevan koulun tekonurmikentällä kahdelle eri ryhmälle 1*viikko.

Syksyllä 2018 saatiin sovittua päiväkotikäyntien ohella myös kaupungin maksamia kerhotunteja noin 30. Kaupunki maksoi järjestävälle seuralle Jyväskylän Kiri & Kirittäret junioreille 30e/ tunti. Markkinointia tehtiin myös Facebookissa (kts. myöh)

Keväällä 2019 Jyväskylän jokaiseen päiväkodin johtajalle ja apulaisjohtajalle (yhteystiedot internetistä) lähti sähköposti, jossa kerrottiin mahdollisuudesta maksuttomaan pesistuntiin avaimet käteen -periaatteella. Tunnin pitäjä tulisi varustekassin kanssa paikalle. Sovittuja päiväkotikäyntejä tuli yhteensä 28 ja yhdellä päiväkodilla pidettiin 1-3 tuntia kerrallaan. Ryhmäkoko oli keskimäärin n. 15 lasta, joten yhteensä tavoitettiin lähes 1000 lasta pesistunnin merkeissä. Jokainen lapsi sai ilmaisohjelma canva.com:ssa tehdyn flyerin mukaansa.

Jyväskylän Pesisliikkaria markkinoitiin paitsi päiväkodeilla, myös sosiaalisessa mediassa. www.canva.com -osoitteessa tehtiin maksuton markkinointiflyeri, joka tallennettiin jpg-muodossa. Jpg-muotoa voi käyttää sosiaalisessa mediassa. Jpg-flyeri jaettiin noin kymmenen ihmisen Facebook-tilillä sekä eri Facebook-ryhmissä. Jyväskylän Kiri & Kirittäret osti lisäksi Facebook-tilaa 20 eurolla. Myös esimerkiksi lapsiperheille suunnattuja Facebook-ryhmiä Jyväskylässä on useita. Jyväskylä – Puskaradio -ryhmässä taas on lähes 25.000 jäsentä, joten tieto Pesisliikkarista levisi halvalla ja helposti useiden tuhansien tai jopa kymmenien tuhansien ihmisten tietoisuuteen. Pesisliikkaria mainostettiin myös useassa eri päiväkoti- ja lapsiperheille suunnatussa tapahtumassa. Toimintapisteellä pääsi lyömään isoa palloa, lisäksi kaikille halukkaille jaettiin flyeri.

Pesisliikkari final-1

Päiväkoti-, tapahtuma ja Facebook-markkinoinnin johdosta lapsia Pesisliikkariin kaudelle 2018-2019 tuli noin 130. Pesispassi hankittiin jokaiselle (kts. myöh.)

Kaikessa markkinoinnissa on mukana ollut Jyväskylän Pesisliikkarille 150 eurolla suunniteltu logo, joka on vapaasti myös muiden Pesisliikkarien käytössä. Logon on saanut maksutta minulta.

Startteja ja markkinoinnin tehohetkiä on syyskuu, tammikuu ja huhti-toukokuu, jolloin päiväkotikäyntejä ja muuta markkinointia tehdään tehostetusti.

Jaettavassa esitteessä:

  • Erotu massasta!
  • Kerro sisältö tarkasti: Kenelle tarkoitettu, pesisliikkarin kesto, paikka, vakuutus, hinta.
  • Oheistoiminnoista info (palkitsemiset, t-paidat, esittely edustusjoukkueen pelissä jne.)
  • Info ilmoittautumisesta, missä ilmoittaudutaan, paljonko mahtuu ja koska viimeistään ilmoittauduttava?
  • Lyhyesti sisältö: mitä pesisliikkarissa tehdään ja mitä sinne tarvitsee mukaan?
  • Vastuuhenkilön yhteystiedot.
  1. Kannustavien ja osaavien ohjaajien rekrytointi ja koulututtautuminen

Talvikaudella ohjaajia oli paikalla aina 2-3 ja kevät-kesäkaudella parhaimmillaan 6-7. Myös aktiivisimmat vanhemmat osallistuivat ohjaukseen. On huomattu, että noin kymmentä lasta kohti olisi hyvä olla yksi ohjaaja. Talvikaudella ryhmät olivat keskimäärin 10-20 lapsen kokoisia ja kevät-kesäkaudella jopa 50 lapsen kokoisia. Pesisliikkarin vastuuvetäjät ovat 1-tason kokonaisuudessaan läpikäyneet seuran kannustavat ja osaavat GF-tyttöjen valmentajat. Apuohjaajina ovat toimineet seuran omat juniorit, Kirittärien pelaajat sekä pitkään pesiksen parissa olleita valmentajia. Korvaus vastuuvetäjälle on 20e / tunti ja apuohjaajalle 10e / tunti. Toimintamaksulla (kts. myöh.) on katettu kulut, voittoa ei ole lähdetty hakemaan.

Rekrytoinnissa:

  • Kartoita seurasi nykyiset ja entiset pelaajat.
  • Seuran sisäinen kysely -> hyödynnä pelaajien sisarukset ym. lähipiiri.
  • Varmista, että saatte toimintaan riittävästi toimintaan sitoutuneita ohjaajia.
  • Hyviä apuohjaajia pesisliikkariin ovat seuran junioripelaajat.
  • Pyri saamaan kesän pesiskouluohjaajat mukaan toimintaan uudelleen – sisäistä mentorointia (esimerkiksi ohjaajaparina uusi ja kokenut ohjaaja).
  • Pyri hyödyntämään vanhempien apu ohjaustehtävissä.

Ohjaajien koulutuksessa:

  • Hyödynnä Pesäpalloliiton koulutuksia.
  • 105 pesäpallo-onnistumista sekä 1-tason koulutukset luovat hyvää pohjaa toiminnalle.
  • Ota yhteyttä alueesi seurakehittäjään.
  • Liikunnan aluejärjestöt järjestävät myös ohjaajakoulutuksia.
  • Tutustu alueesi muiden seurojen liikkaritoimintaan.
  1. Ilmoittautumisen selkeys ja pesispassin hankkiminen

 Ilmoittautuminen on tapahtunut seuran www-sivuilla ja osoite on mainittu myös jaetussa flyerissa. Ilmoittautumislomake on laadittu siten, että Pesispassien hankinta on voitu tehdä nippuna. Lomakkeen tiedot ovat sellaisenaan liitetty Excelinä lisenssikaupassa passeja hankittaessa. Pesisliikkarilla on omat sivut www.kirijuniorit/pesisliikkari, jossa canva.com -ilmaisohjelmalla tehty flyerikin on jpg-muodossa. Ilmoittautumisosoite on https://www.kirijuniorit.fi/pesisliikkari/ilmoittautuminen/. Lomake kannattaa laatia siis siten, että kysytyt tiedot ovat järjestyksessä 1. Lapsen etunimi 2. Lapsen sukunimi 3. Lapsen hetu 4. Huoltajan puhelinnumero muodossa xxx-xxxxxxx 5. Huoltajan sähköpostiosoite 6. Lähiosoite 7. Postinumero 8. Postitoimipaikka. Lomakkeella kysytään myös hintaan sisältyvän t-paidan kokoa, kuvauslupaa sekä ensisijaista harjoitusvuoroa.

  • Tee ilmoittautumislomake seuran sivuille.
  • Mieti minkälaisia pesisliikkarin ryhmiä teillä on tarjolla. Vaihtoehtoina esim. perheliikkari 2-3 vuotiaille, 4-5 -vuotiaille oma ryhmä ja 6-vuotiaille oma ryhmä.
  • Pesisliikkari on pesispassillista toimintaa. Pesispassi on voimassa 1.4.-31.3.
  • Voit ostaa useampia pesispasseja kerralla, tarkempia ohjeita saat alueesi seurakehittäjältä.
  • Pesispassin ostamiseen tarvitset lapsen nimen, henkilötunnuksen, osoitteen, vanhemman puhelinnumeron ja sähköpostiosoitteen. Mieti myös tarvitsetko muuta tietoa, esimerkiksi t-paidan koon.
  • Takaraja ilmoittautumiselle kannattaa asettaa siten, että pesisliikkarin vastuuohjaaja ehtii vielä sen jälkeen tekemään ryhmäjaot, laittamaan infot yms.
  1. Hyvän liikuntatilan ja -ajan varaus

 Ajankohdat syksyn ja talven Pesisliikkarille olivat perjantaisin klo 17.00-18.00 ja sunnuntaisin klo 10.00-11.00. Vuorot olivat kouluilla, joiden liikuntavälinevarastoon oli avain. Näin ”Pesisliikkarikassien” (kts. myöh.) lisäksi saatavilla oli paljon erilaisia välineitä, patjoja ja muita virikkeitä. Kevät-kesäkaudella ajankohdat olivat keskiviikkona 18.15-19.15 ja perjantaisin klo 17.00-18.00. Suositumpi oli keskiviikon aika, perjantaisin moni lapsiperhe suuntaa viikonlopun viettoon. Kahdeksaan asti Pesisliikkaria ei kannata pitää lasten iltatoimien vuoksi. Parhaat ajat ovatkin 17-18 ja etenkin 18-19. Kevään ja kesän Pesisliikkari pidetään tekonurmikentällä, jonka yhteydessä on kaupungin ehkä paras lasten leikkipuisto ja monitoimikenttä. Lapset viihtyvätkin alueella ennen ja jälkeen liikkarin. Tekonurmikentällä on myös tenavakentän rajat piirrettynä. Salivuorot ovat maksuttomia ja tekonurmikentästä veloitetaan 10,50e / tunti.

Ole ajoissa liikkeellä, selvitä mistä ja milloin salivuorot  tulee varata. Monessa kunnassa talven vuorot anotaan jo keväällä. Onko mahdollista, että pesisliikkarilla ja G-ikäisillä on peräkkäiset salivuorot? Mieti etukäteen kuinka suuria ryhmiä voitte ottaa. Tarvitaanko esim. kaksi tunnin vuoroa?

  1. Kohtuullisen maksun asettaminen ja yhtenäisen paidan hankkiminen

Sekä syys-talvi- ja kevät-kesäkauden toimintamaksu on 30e eli vuodessa 60e. Hintaan kuuluu vakuutuksellinen pesispassi sekä Jyväskylän Pesisliikkariin suunnitellulla logolla varustettu t-paita. Hinta on pyritty pitämään mahdollisimman alhaisena, ainoastaan kulut katetaan.

  • Laske tarkasti kulut (ohjaajat, välineet, salivuokrat, pesispassit, liikkarituote esim. t-paita).
  • Selvitä alueesi yhteistyökumppanimahdollisuudet (esim. pankit), joiden tuella hintaa saataisiin alas.
  • Onko toiminnan tarkoitus tuottaa voittoa vai sitouttaa lapsia ja perheitä toimintaan?
  • Ensimmäiset 2-3 kertaa kannattaa antaa lasten kokeilla maksutta.
  1. Sopivien välineiden hankkiminen

Liikkarissa on käytetty seuraavia välineitä: isoja palloja, tennispalloja, sulkapalloja, salibandypalloja,  tennismailoja, kartioita, lattiamuotoja, hernepusseja, patjoja, vanteita, maaleja, penkkejä, aitoja, pesäpallomailoja, räpylöitä, puolapuita, köysiä, paperipalloja.

Neuvoja välinehankintoihin:

  • Kartoita ajoissa seurasi välineet, joita voitte hyödyntää.
  • Pyri monipuolisuuteen (105 pesäpallo-onnistumista) välineiden hankinnassa.
  • Täyden varustuksen valmiiksi ostaminen on iso satsaus – mieti, voitko kerätä esimerkiksi seuran sisältä vanhoja varusteita tai sovi koulujen kanssa, jos mahdollista esimerkiksi räpylöiden tai muiden liikuntavälineiden lainasta.
  • Muista, että pienempien kanssa pärjää vähemmillä pesisvarusteilla (pehmeä pallo, pehmo-/tennismailat).
  • Voit myös tehdä itse osan välineistä pesisliikkariin (esim. paperipalloja).
  1. Laadukas ja säännöllinen sisäinen tiedotus

Piilokopiona lähetetään sähköpostiin säännöllisesti ajankohtaisia uutisia ja mahdollisia poikkeuksia normaaleista harjoitusvuoroista. Käytössä on myös SurveyPal-tunnukset, jonka avulla kysytään palautetta toiminnasta.

  1. Harjoitusten sisältö

Sisältöjen pohjana on ollut 105 Pesäpallo-onnistumista -materiaali ja pesisvalmennus.fi (http://www.pesisvalmennus.fi/Portals/0/PDF/GF_harjoitukset.pdf)

  1. Lasten palkitseminen

Jokainen lapsi palkitaan seuran kauden päätöstilaisuudessa mitalilla. Lisäksi huomioidaan erityistapaukset. Esimerkiksi Jymy-fani Joonatan sai Sotkamosta tuotuna SoJy:n lippiksen oman suosikkipelaajan Antti Kiiskisen nimikirjoituksella.

joonatan.jpg

  1. Joukkuetoimintaan ohjaaminen

Syksyn ja talven pesisliikkari on 3-6- vuotiaille ja kevään ja kesän 4-7-vuotiaille. 7-vuotiaita ohjataan Pesisliikkarikauden aikana G-junioreiden harjoituksiin. Läpi kesän pyörii seuran pesiskoululaisten ja nuorempien junioreiden pelipäivät, joihin vanhimmat pesisliikkarilaisetkin ovat osallistuneet. Kesän pesisliikkarikausi loppuu elokuun lopussa, jolloin on jo tiedossa tulevan syksyn G-junioreiden harjoitusajat. Kaikille seuraavan kesän G-juniori-ikäisten vanhemmille lähtee muutamaan otteeseen tieto joukkuetoiminnan käynnistymisestä.

  • Markkinoi hyvissä ajoin kesätoimintaa.
  • Hyvissä ajoin ennen pesisliikkarin loppumista kartoita seurasi G- ja F-ikäisten toiminta.
  • Markkinoi joukkuetoimintaa pesisliikkarin vanhimmille ikäluokille.
  • Tarjotkaa lapsille mahdollisuus osallistua kesällä seuran omiin ja alueen järjestämiin pienpesisturnauksiin.
  • Pyrkikää siihen, että samat ohjaajat, jotka pitävät pesisliikkaria ovat myös pienpesisjoukkueen valmentajina. Lapset sitoutuvat paremmin toimintaan, kun on tutut valmentajat

 

 

 

Pesisliikkari 4-6 -vuotiaille – ajatuksia, vinkkejä ja linkkivinkkejä

Ainakin Porissa ja Seinäjoella on alle kouluikäisten liikuntakerho toiminut jo useamman vuoden. Myös esimerkiksi Hyvinkäällä, Hämeenkyrössä, Jyväskylässä, Raahessa, Sotkamossa ja Vantaalla on käynnissä tai käynnistymässä pesäpalloseurojen järjestämää alle kouluikäisten liikuntakerhotoimintaa.

Jyväskylässä saimme edellisvuonna entisten ja nykyisten (Lehtimäet, Rautiaiset, Muilut, Kiukkoset, Salmelat ym.) pesisaktiivien kanssa salivuoron vapaamuotoiseen temppuilukerhoon, ja viime syksynä laajensimme sen osaksi Jyväskylän Kiri & Kirittäret Juniorit Ry:n toimintaa. Kerron alla omia kokemuksiamme ja näkemyksiämme tähänastisesta.

Ennen kerhoa:

Kartoita päiväkotien salitilanne ja varustus

Päiväkotien liikuntatilat ovat todennäköisesti helpommin saatavilla, kuin koulujen liikuntasalit. Myös liikkumisympäristö on varmemmin lapsille soveltuva. Haasteena toki on, että liikuntatila saattaa olla liian pieni isommalle ryhmälle

Monitoimikenttä tai kaukalo ovat parhaat ulkotilat

Aidattu tila rajaa tilan, lisäksi ympäristössä on valmiina koripallokoreja ja maaleja, parhaassa tapauksessa liikunnallisen leikkikentän vieressä. Tällainen tila saattaa olla jopa maksuton tai ainakin halvempi kuin pesäpallokenttä.

Selvitä, onko mahdollisuus harjoitella peräkkäisillä vuoroilla pesiskoulun tai G / F harjoitusten kanssa

Tällä tavalla lapset näkevät joukkuetoimintaa. Lisäksi ohjaajat ja valmentajat voivat oppia toisiltaan ja käyttää myös samoja temppuratoja ja välineistöä.

Markkinoi monikanavaisesti ennen kerhoa ja kerhon aikana

Päiväkotikäynnit, puskaradio, Facebook jne. Esimerkiksi Facebookissa ja paikallislehdissä on foorumeita, joissa voi vinkata erilaisia liikunnallisia aktiviteetteja lapsiperheille.

Varmista kuvauslupa vanhemmilta

Liittyen edelliseen, kuva- ja videomateriaali kerhotoiminnasta kertoo usein enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvaus ja videointi asettaa myös laatuvaatimukset toiminnalle: kysy itseltäsi, onko jokainen harjoite tai leikki sellainen, jonka voi jakaa muillekin.

PesisliikkariY

Pesisliikkarin aikana:

Huolehdi, että vanhemmat tai seura hankkii pesispassit

Näin saamme lapsille vakuutuksen ja seuroille lisää rekisteröityneitä harrastajia. Hinta on todella edullinen (10e)

Huolehdi turvallisuudesta ja liikkumisympäristöstä

Turvallisuus ja lasten liikunta lasten välineillä on syytä pitää mielessä jokaisella kerralla. Lähes aina vanhemmat jäävät kerhon ajaksi paikalle. Heitä kannattaa osallistaa – kun kysyt mukaan, he lähtevät mielellään rastipisteille valvojiksi ja apuohjaajiksi. Tämä tukee myös lapsen liikunnallista kehitystä: paljon turvallista ja monipuolista toimintaa, vähän jonottamista.

Opettele lasten nimet

Huomioi jokainen lapsi jokaisella ohjauskerralla

Huomioi myös lasten vanhemmat

Hyvä yksinkertainen ohje on kolmen K:n sääntö: Kiitä, Kehu, Kannusta

Jako n. 50 – 50 tai jopa 30 – 70 yleistaitojen ja pesäpallotaitojen välillä

Herkästi lähdemme harjoituttamaan liiaksi pesäpallotaitoja. Monipuoliset kiipeilyt, hyppelyt, juoksentelut, laukat, rytmiset suoritukset ovat mielekkäitä ja kehittäviä lapselle. Lajipisteilläkin kannattaa taidon oppimisen kannalta tehdä erilaisia suorituksia: heittoja molemmilla käsillä ja eri tavoin, ison pallon lyömistä telineeltä ja molemmilta puolilta, kiinniottoja erilaisilla välineillä ja eri tavoin. Esimerkiksi temppuradat, joissa on muutama pesisrasti pitävät lapsen virkeänä ja aktiivisena.

PesisliikkariK

Me

Edellä mainitun tueksi ja lisäksi oivia vinkkejä löytyy lisäksi esimerkiksi täältä

Ohjauskerran jälkeen:

Kysy jokaiselta lapselta, mikä oli mukavaa (ja ota se huomioon)

Kysy lapselta, kiinnostaisiko häntä kokeilla joukkueharjoituksissa, mikäli näet, että rinnakkainen tai parempi paikka olisi taitotason perusteella siellä. Varmista vanhemmalta, että esimerkiksi G- tai F-junioreiden saa valmentaja soittaa.

Linkkivinkit:

105 Pesäpallo-onnistumista

Taitokartta (Valmennustaito -internetsivusto)

Skillilataamo

Hollantilaisen koululiikunnan ideapankki

Kehonpainoharjoitteita (Harjun Woima)

Yleismotorisia liikuntaleikkejä (Leikkipäivän sivusto)

Jotain todella uutta liikunnan opetuksessa

Pelinjohtaja koko seuran päävalmentajana

Monella paikkakunnalla on käynnissä valmentajakerho joko seuran sisäisenä tai koulutusuudistuksen myötä seurakehittäjien vetäminä 1- ja 2-tason introiltoina. Valmentajakerhojen tavoitteina on esimerkiksi löytää seuran yhteinen tapa toimia, luoda seuran tai alueen pelaajapolkua ja dokumentoida seuran valmennuksellista tietoa – myös tulevaisuutta ajatellen. Valmentajakerhoissa opitaan mm. esimerkkiharjoitteita ja -harjoituksia sekä lajitaitojen, kuten heittämisen, kiinniottamisen ja lyömisen opettamista. Uskon ja toivon, että valmentajakerhoista tulee jo lähiaikoina jokaisen eteenpäin haluavan seuran kiinteä toimintamuoto.

Seuraava tai rinnakkainen askel valmentajakerhoille voisi olla pelinjohtajakerho tai muu uusien pelinjohtajien koulutusväylä. Pesäpallo on taito- ja älypeli, fysiikan tukiessa ja mahdollistaessa kahta ensin mainittua. Meillä on paljon tietoa fyysisten ominaisuuksien valmennuksesta, kohtalaisesti taitojen opettamisesta. Tunnemme millimoolit ja heiton biomekaniikan, mutta tunnemmeko riittävän hyvin, miksi 0-2 -tilanteessa kannattaa antaa taktisia vääriä, millaista lukkaria vastaan kannattaa pelata merkinvaihtopeliä tai miten 3-vahdin pelaaminen eroaa toisella lyönnillä ensimmäisestä?

Pesäpallossa vaadittavia lajitaitoja on muissakin lajeissa, mutta tietyt pelitaidot ovat melko uniikkeja koko urheilukenttä huomioiden: eteneminen, lukkarointi, kaaripeli, merkkipeli, ulkopelin taktiset taidot ja niin edelleen. Valmentaja- ja pelinjohtajakerhot eivät ole toisiaan poissulkevia, päinvastoin. Pelinymmärryksen lisääntyessä osaa suunnitella myös parempia harjoituksia. Ymmärrys pelistä johtaa siihen, ettei välttämättä tyydy valmiisiin harjoitteisiin tai harjoituksiin, vaan kokeilee uutta, löytää sieltä jotain, jättää jotain pois. Meillä kaikilla on käytössä erinomainen Suuntana Superpesis -pelaajapolku, jossa on huomioitu 1) yksilön luonne ja kunnianhimo 2) lajitaidot, 3) pelitaidot, 4) fysiikka ja 5) joukkuetaidot. Pyörää ei niin sanotusti tarvitse edes keksiä uudelleen, kunhan tiedostamme ja ymmärrämme havainnointi – päätöksenteko – suoritus -kombinaation ja sen merkityksen osana pelaajana ja valmentajana kehittymistä.

Minulla on pieni huoli huippupelinjohtajien määrästä. Toinen huoli on siitä, että Superpesisjoukkueen pelinjohtaja ei ole välttämättä seuran muussa toiminnassa mukana, eikä sitä myöten jätä suurta perintöä seuralle. Minun silmissäni ideaalitilanteessa edustusjoukkueen pelinjohtaja on myös koko seuran päävalmentaja, valmennuspäällikkö, uusien pelinjohtajien kasvattaja ja esimerkiksi C- B- ja A-juniorijoukkueiden pelinjohtajien mentor. Ideaalitilanteessa edustusjoukkueen pelinjohtaja tulee oman seuran sisältä. Luonnollinen jatkumo on peliuran jälkeen (tai sen aikana) siirtyä valmentajaksi ja pelinjohtajaksi juniorijoukkueisiin ja sieltä aikuisiin. Pelaajia voisi opettaa jo peliuran aikana pelinjohdon saloihin – olen vakuuttunut, että tämä toisi lisäarvoa myös pelaajauralle. Jos pelaajia velvoitetaan nuoresta asti suunnittelemaan harjoituksia, ottelupalavereja tai -taktiikoita tai jos esimerkiksi mailamiehen käyttö vapailla lyönneillä lopetetaan, saattaa lyhyellä aikavälillä tulla jokunen tappio, mutta kauaskantoisesti pelinymmärrys takuulla lisääntyy. Samalla pelinjohtamisen siemen kylvetään.

Pelinjohtaja seuran päävalmentajana tai valmennuspäällikkönä olisi kokoaikainen seuratyöntekijä. Ensimmäinen ajatus saattaa olla, että seuralla ei ole siihen varaa. Näin saattaa joskus ollakin, mutta vastaavasti seuralla voi olla sivukuluineen varaa esimerkiksi 30.000-40.000 euron pelaajaan, joka pahimmassa tapauksessa pelaa yhden tai kaksi kautta joukkueessa ja siirtyy uuteen osoitteeseen. Seurajohtajan ja seurojen johtokuntien kannattaa miettiä, kuinka monta sijoitusta kukin hankinta nostaa lähtökohtaisesti seuraa sarjassa ylöspäin tai mikä on pelaajan perintö seuralle. Omasta mielestäni pelaajia hankitaan usein liian heppoisin perustein – tai ainakaan panos ja tuotos eivät vastaa toisiaan. Jokaisella seuralla on käytössään tietty määrä euroja. Miettisin tarkkaan, onko pelaajilla muutakin tarjottavaa seuralle kuin panos pelaajana. Miettisin myös tarkkaan, kannattaako panostaa nykyhetkeen tai kahden vuoden periodiin vai 5-10 seuraavaan vuoteen. Tässä kohtaa päätoimisten juniori- tai valmennuspäälliköiden pestaaminen on luultavasti parempi investointi, kuin yksittäinen keskitason pelaajan hankinta.

Lyömisestä, pilateksesta ja Vesa Tervosta

Minulla oli aina peruslyönnissä varsin hyvä osuma palloon. Henri Puputti risti peruslyöntini nimellä voimaton keskiosuma. Voimaton keskiosuma on pesäpallossa melko hyödytön lyönti, jos lyönti lähtee noin 160 kilometriä tunnissa. Huippukotiuttajan on tänä päivänä lyötävä riittävän lujaa, tästä lienemme yhtä mieltä. Ellei vaihtolyöjälläkään ole kovaa peruslyöntiä, varastossa on oltava huippuluokan pienet, pomput ja pystärit. Sarjan ehkä top 5 -näpeillä ja varsilla, hyvällä kääntöpompulla, olemattomalla pystärillä ja voimattomalla keskiosumalla pääsin parhaimmillani ainoastaan 135 kärkilyöntiin 26 ottelussa. Lyönnin voimattomuus tuli paitsi keskinkertaisesta fysiikasta, myös keskinkertaisesta lyöntitekniikasta. Pahin tekniikkavirheeni oli lyöntiaskeleen aikana tapahtunut vajavainen kiertoliike taaksepäin. Toisaalta lantioni ei kääntynyt osumavaiheessa kentälle päin. Toisin sanoen lyöntiliikkeeni oli lyhyt ja mailan liikenopeus osumahetkellä huono.

Olen vuoden aikana nähnyt satoja tai tuhansia junioreiden lyöntisuorituksia. Tietyt asiat toistuvat: vauhti on liian pitkä, vartalo ei kierry riittävästi ja lyönnin saatto jää vajaaksi. Pesäpallossa osaamme nykyään valmentaa pelaajista nopeita ja vahvoja. Osaammeko valmentaa teknisesti puhtaalla tekniikalla lyöviä pelaajia? Mielestäni emme riittävän hyvin. Kovin herkästi laitamme edelleen pelaajat lyömään toistoja pressuun tai verkkoon, paneutumatta lyöntitekniikkaan. Tämä lienee paitsi arvostus- myös osaamiskysymys. Lasten ja nuorten valmennuksessa kiinnittäisin lyömisen osalta huomiota erityisesti kahteen asiaan: liikkuvuusominaisuuksiin ja ympäristöön.

Tein viime viikolla luultavasti urani kaksi parasta fysiikkaharjoitusta. Tein ne valitettavasti noin 10-15 vuotta liian myöhään. Olin Elina Liuksen pitämillä core & pilates- ja jooga & pilates -tunneilla Jyväskylän Buugissa. Pakaran ja keskivartalon syvien lihaksien vahvistusta, lantion ja rintarangan liikkuvuutta, kehonhallintaa. Luulen, että pilates-tunti kerran viikkoon läpi aktiiviuran olisi paitsi tehnyt minusta terveemmän pelaajan, myös teknisesti paremman lyöjän. Monipuolinen harrastaminen nuoruusiässä on tutkitusti kannattavaa, mutta pesäpallon kannalta hyviä tukilajeja ja lajiyhteistyötä kannattaa etsiä muualtakin, kuin pallopeleistä. Katsokaa ja vaikuttukaa vaikkapa tästä videosta.

Lyöntiharjoittelussa oikea lyöntitekniikka löytyy jo nuorena ympäristön ja välineistön avulla. Lyöntitelineet, isot pallot, riittävän lyhyet mailat käyttöön. Kannattaako lukkarin syötöstä lyödäkään, ennen kuin mailan oikea liikerata löytyy lyöntitelineen avulla? Jyväskylässä olemme 4-6 -vuotiaiden Pesisliikkarissa ainoastaan asettaneet lyöntitelineen paikalleen ja etäisyyden seinästä riittävän kauaksi. Kun ainoa ohje on ”lyö seinään asti ilmassa”, kovin väärin lyöntisuoritusta ei silloin ole voinut tehdä. Lyöntisuuntien harjoitteluun on syytä ottaa mukaan vielä kartioita ja maaleja, jotka ohjaavat lyöntiä oikeaan suuntaan. Taitotohtori Sami Kalajan sanoin lasten pitää harjoitella lasten välineillä. Pesäpallossa tämä johtaa onnistumisiin, toistoihin ja iloon 105-pesäpallo-onnistumista -hengessä. Sivuhuomautuksena, Mikko Huotarin ja Jani Komulaisen kokoamien 105-harjoitteiden kautta pystyy käytännössä valmentamaan G-, F- ja E-ikäluokat.

Vastoin joskus kuultua väitettä, omasta syötöstä lyöminen ei sekoita tekniikkaa, ei ainakaan pitäisi. Päinvastoin. Kehottaisin kaikkia valmentajia laskemaan, kuinka monta lyöntitoistoa yhden harjoituksen aikana tulee perinteisessä neljän hengen letkaharjoittelussa. Ja mitä nuoremmista on kyse, sitä enemmän aikaa kuluu usein vielä vääriin syöttöihin. Parempien syöttöjen kautta saamme myös parempia lyöjiä. Voisiko esimerkiksi perinteiseen kopitteluun yhdistää silloin tällöin myös syötön – kaikille? Oikeastaan riittävä määrä lyöntitoistoja saavutetaan ainoastaan, jos silloin tällöin lyödään omasta syötöstä ja mahdollisimman paljon pari- ja kolmikkoharjoitteluna. Kuivaharjoitusten, väärältä puolelta ja paikaltaan lyötyjen toistojen kautta havainnollistuu painonsiirto ja kiertoliike. Lyömisen opettamisessa ja oppimisessa monipuolisuus on valttia ja mielikuvitus rajana. Kenellä Superpesispelaajalla kuluu eniten mailoja vuoden aikana? Vastaus lienee Jere Dahlström. Merkittävin syy tähän on se, että osumakohta peruslyönnissä on käytännössä aina sama. Jere on lyönyt pienestä asti paitsi isä-Jussin kehnoista syötöistä, myös papan parvekkeelta tiputtamista palloista.

Mikäli lyöntitekniikan ja lyöntivalmennuksen kehittäminen kiinnostaa, suosittelen tässä kohtaa tekemään opintomatkan esimerkiksi Kainuuseen ja Vesa Tervon luo. Jopa aikuisiällä liikkuvuusominaisuuksia kehittämällä ja muutamalla tekniikkavinkillä lyöntiin on mahdollista saada merkittäviä tehoja. Vesan ja muiden asiantuntijoiden oppeja me seurakehittäjät jaamme parhaamme mukaan uudessa koulutusjärjestelmässä. Lukkaroinnista ja lukkarivalmennuksen merkitysestä olen kirjoittanut paljonkin, tämän hetken ja tulevaisuuden huippuvalmentaja antaa ison painoarvon myös lyömiselle.