Alkusanat

Talven terveiset Muhokselta. Hautalan Perttu kysyi, että voisinko hieman avata, miten olimme kehittelemässä sumppupelaamista. Avaan hieman noin 30 vuoden takiaisia juttuja, miten ehkä avasimme ihan vähän ravolleen sumppupelin ovea. Kirjoitus on omista tuntemuksista ja kokemuksista pelikentiltä hienon joukkueen jäsenenä. Mukana on myös sattumuksia pelikentiltä ja pelimatkoilta.

Joukkueeseen tulo

Muhoksen Pallo-Salamat oli 1980- ja 1990-luvulla ykkössarjan kärkiporukoita pitkän aikaan. Nousu mestaruussarjaan tapahtui 1987 ja mestaruussarjakaudeksi Ponkilaan valmistui myös uusi ja nykyisellä paikalla oleva ”pesisstadion”. Porukka oli pitkään kasassa oleva rämäpäinen joukko. Peleissä tapahtui ja erikoisetkaan pelilliset ratkaisut eivät olleet outoja porukan pelatessa.

Liityin itse joukkueeseen syksyllä 1990 kaudelle 1991 ykkössarjaan. Porukkaan tuleminen oli itselle helppoa, olihan velipojat tasoittaneet tiet ja myös opastaneet pikkuveljeä joukkueen tavoille. Liikkui paljon huhuja, että porukkaan tuleminen on vaikeaa. Timo ja Tuomo olivat siirtyneet 1987 kaudelle Mupsin rinkiin ja tekivät harvinaisen maakuntasarjasta 3 vuoden nousuputken mestaruussarjaan Tyrnävältä -85-86 maakuntasarjasta, -87 -88 Muhokselle mestaruussarjaan

Odotin innokkaasti, miten kovasti ja laadukkaasti joukkue harjoittelee. Petyin tähän nuorena miehenä, sillä Tyrnävällä reenattiin ainakin yhtä kovaa. Ero näkyi kuitenkin nopeasti, sillä peliä ajateltiin, puhuttiin ja kisailtiin pelinomaisten harjoitusten avulla ja äärettömän intohimoisesti sekä keskusteltiin pelitilanteista ja ratkaisumalleista. Mupsin edustusjoukkue oli tuohon aikaan erityisen tiivis porukka ja voidaan sanoa, että suhtautui lajiin erittäin intohimoisesti. Ennen ja jälkeen harjoitusten kokoonnuttiin Shellin paariin kahville ja puhuttiin pelistä, toki myös muista tärkeistä asioista.

Sumpun alkeita ja kokeiluja

Alkeet sumppupelaamiseen tulivat jo näin jälkikäteen ajateltuna itselle tutuksi jo ensimmäisellä kaudella -91. Silloin sitä kutsuttiin rohkeaksi ulkopelaamiseksi. Pelinjohto ei kahlinnut pelaamista tarkkoihin sääntöihin, mitä saa tehdä ja mitä ei. Taistelupariperiaatteella oli jo heti alun alkaen sallittua tehdä liikkuja kentällä. Kaveri antoi luvan ja otti vastuun läpäristä. Näitä oli lähinnä syöttömerkistä etumiesten välin täyttäminen, viuhkana etukentän siirtyminen jne. Mutta samoin, kuin tuohon aikaan yleensä, rohkeus tietysti katosi myös pelien panosten lisääntyessä. ”Kokeillaan”, ”Mitä v….a meillä on hävittävää, tietenki tehhään”.

1993 kaudeksi nousimme superpesikseen. Joukkueelta ei odotettu paljoa ja tiesimme myös, että ns. peruspelaaminen ei tule riittämään kovempia vastustajia vastaan. Ensimmäiset muistikuvat ykköstilanteen sumpun alkeista juontavat vuodelle -93 kotipeliin Mups-Kama. ”Abbe” Stenbom oli Kankaanpään paras vaihtolyöjä ja tökki pientä vasurin koukkua rajaan molemmissa vaihdoissa. Tupakin höyryisessä urheilukentän baarissa, joka toimi pukuhuoneena joukkue päätti, että yhtään vaihtoa ei tule koukkunäpyllä, lyököön jotain muuta. Sieppari Tiiro siirtyi ennen syöttöä suoraan silmille kakkosrajaan 1v Tikkanen aukaisi hieman ykkösrajaa ja siirtyi myös lähelle. 3v Kontio oli syvällä ja piti huolen, että pysäyttää kolmosrajan sekä pesänpäällystän, 3p Hannuniemi Ti tuli lähelle ja lähes keskelle ja 2p Seppä ei ollut keskellä vaan sanoi, että haen keskeltä, jos se sinne lyö, itse 2v oli helppo peesata ja avittaa keskeen, sillä sanottiin, ettei se 2 rajaan lyö. Tämä toimi tuossa pelissä ja saimme päävaihtolyöjän kuriin. Onnistumiset ruokkivat tietysti itseluottamusta ja muutamat pelaajat eivät vastustaneet olla ilkkumatta, kun näkivät Stenbomin tulevan tauolta numero 7 hihassa, muistissa oli varmaan ne 100% aiemmat pelit. Näitä kokeiluja, kun tehtiin, niin mukana oli suunnittelemassa koko porukka ja pelinjohtaja ja yhtenä erittäin tärkeänä henkilönä Kari Alatalo, nykyisin hänen nimikkeensä olisi varmaan taktiikkavalmentaja.

Samalla kaudella jo aiemmin keväällä olimme hävinneet niukasti pelejä (muistaakseni viisi) ja pistetili oli avaamatta. Jollain ihmeellisellä tavalla Oulussa pelattava tv-peli Lippoa vastaan sytytti vielä enemmän. Peliin valmistauduttiin tietysti voitto mielessä vahvempaa vastustajaa vastaan. Keskuskentän lisäalue oli tiivis kaukalo, josta läpilyönnit eivät menneet kauas. Oli selvää, että tuolloin oli tarkoitus käyttää näitä sumpun alkuja. Eli sitä, ”rohkeaa ulkopeliä”, rajoja hieman auki ja keskustaa umpeen ja etäisyyksiä lähemmäs kotipesää. Tuohon aikaan tätä ei paljon käytetty edes Oulun kentällä. Myös Kari Kalliolle suunniteltiin takatilanteen kuvio, millä vaikeutettaisiin Kallen virveliä keskikenttään. Sekin ratkaisumalli tuli ns. ex tempore urheilukentän baarin pukutilassa liitutauluun. Siinä pelissä Sotkamon vuokrapelaaja 1vahtina pelaava Sirviö mainitsi ihan aiheellisesti, että käydäänkö katsomassa etäisyydet ja paikat vielä kentällä. Muhoksen rämäpäät eivät enää jaksaneet lähteä, marlboro savusi ja sandaalit oli jo vaihtuneet jalkaan. Kuten arvata saattaa, niin etäisyydet ja paikat eivät näyttäneet samoilta kuin vihreällä liitutaudulla. Virveli ui suureen väliin vastustamattomasti.

Erikoista varsinkin nykyiseen verrattuna oli, että Mups kokeili näitä sumpun alkeita ja muitakin suoraan pelissä ja ensimmäistä kertaa. Onnistuttiin ja varmasti myös epäonnistuttiin, mutta eihän niitä enää muisteta. Palaute oli suoraa ja sitä annettiin puolin ja toisin. Emme olleet koskaan pelaamassa mestaruuksista ja mitaleista, mutta pelistä saimme siihen aikaan hyvin irti joukkueelle.

En missään nimessä sano, että me keksimme sumppupelaamisen. Olimme tuohon aikaan antamassa ehkä pientä alkusykäystä. Tuohon aikaan on jäänyt mieleen, että SMJ ja Sojy tekivät myös ulkopeli juttuja eri tavalla ja myöhemmin kehittivät niitä itse määrätietoisempaan sumppupeliin. Oli myös muita joukkueita, jotka olivat tässä mukana. Mutta kuitenkin 80-luvulla, aina 90-luvun alkuvuosiin ulkopeli oli staattista ja passiivista. Katsottiin aina, että riski on suurempi kuin hyöty. Nykyisin on jo hienoa katsoa ulkopelin kehitystä ja kuvioiden vaihtelua eri tilanteissa.

Muhoksen hurjapäät

Pelireissuilla myös tapahtui paljon. Muutamia juttuja on jäänyt muistiin. En halua pahoittaa kenenkään pelikaverin tai vastustajan mieltä, joten toivottavasti nämä osataan ottaa myös huumorilla. Eli vastuu täysin lukijalla. Ajankohdat on pääasiassa -90 -luvun alkupuolelta.

Hamina

Hannuniemen veljestrio odotteli bussia Muhoksen suunnasta aikaisin aamulla Tyrnävällä. Pelireissu Haminaan odotti. Bussiin noustaessa etsittiin istumapaikkaa, joukkueen lisäksi sattui mukana olemaan äänekäs joukkio, jotka olivat ehkä nauttineet myös väkevämpää. Tästä reissusta on puhuttu, että onhan busseissa ollut tansseja, mutta millä joukkueella jo menomatkalla.

Haminan kentän ympäröivillä valleilla pari paikallista kaveria hoiperteli aikansa ja toinen alkoi ottamaan päikkäreitä vallin päällä. Huomasimme vain, että pian sieltä tömähti kaveri useamman metrin korkeudelta alas. Varmasti kävi huonosti, mutta mitä vielä. Toinen kaveri huuteli Rape, Rape, ootko kunnossa? Rape nousi ylös ja kaverukset lähtivät jatkamaan matkaa.

Shell Hirvaskangas

Olimme menossa tuplareissulle Lohja ja Loimaa. Olin joukkueen ensikertalaisena päässyt pelaamaan jo useampaa pelipaikkaa, joka oli itselle myöhemmin onneksi. No, eräs joukkueen pelaaja oli ottanut armeijasta omaa lomaa pelireissuaan varten ja Hirvaskankaalta tuli pelaajan isä hakemaan, että nyt olisi jo kiire takaisin kasarmille. Pelinjohtaja Tapio otti tyynesti henkoset ”mallusta” ja sanoi, että Jukka se olisi sinun homma sitten pelata perällä.

Olimme voittaneet vieraskiertueen pelit ja matkalla kohden pohjoista. Kieltämättä otimme muutaman oluen ja tarkoitus oli ostaa myös loppumatkalle pari putelia Hirvaskankaalta. Paikalle sattui myös eräs naisten pääsarjajoukkue, jonka pelinjohtaja oli luvannut voitokkaan pelin jälkeen tytöille ostettavaksi 3 siideriä/pelaaja ja kovan palopuheen saattamana sanellut, ettei mitään seuran merkkiä näy kenenkään pelaajan vaatteissa. Tytöt saapuivat ujosti vastaan ja kuuleman mukaan kaupasta tuli äänekäs joukko pesäpallisteja joilla muovikassin sangat soivat ja verkkatakkien selissä luki: Mimmin kunta Muhos.

Riihimäki

2-3-tilanteessa eräs pelaajamme pudotettiin ykköselle ja ajolähtö täyteen. Kysymysheiton tullessa 3- vahdin hanskaan pelaajamme sanoi, että näytäppä sitä palloa. Pallon saatua peluri heitti pallon 3 puolen katsomon yli ja huusi KIERTÄÄ… Mitä mieltä säännöistä, oliko harhaheitto? No, peluri säästyi varoitukselta, kun kertoi pallon olevan jo alunperin pelikelvoton.

Toisella kertaa saavuimme hyvissä ajoin Peltosaareen ja käppäilimme kentällä. Eräs pelaaja kuitenkin yllättäen tuli kotijoukkueen pukuhuoneesta. Kysyimme, että mitä sinä siellä teit. ”Jätin haisevan vastalauseen piiloon roskikseen”. Joskus joutui kuulemma tekemään paskoja temppuja voiton eteen.

Hyvinkää

Hävisimme Tahkolle eka jakson ja olimme kävelemässä pukukoppia kohti. Kysyin ykkösvahdilta, mitä sulla on takataskussa, ei näyttänyt syöksyhanskoilta. Kaveri nosti tupakkiaskin. Oli kuulemma niin pitkä matka pukukopille.

Toisella reissulla, joka ei ollut kyllä Hyvinkäällä. 3-vahtina pelannut Kaku oli ihmetellyt, että mikä painoi pottuvarvasta koko pelin ajan. Pelin jälkeen riisui piikkarin ja kärjestä löytyi olutpullon korkki.

Haapajärvi

Oulun farmista tulleella pelaajalla oli monesti ennen peliä beroccaa ja muita vitamiineja hörpättäväksi. Heikki meinasi erehdyksissään juoda sitten erään kerran hänen piilolinssit. Onneksi ei. Haapajärvellä sama pelaaja kinkkasi ja kertoi isoäänisesti, että pesuhuoneen lattialla on lasinsiruja. Ei ollut, vaan tupakin kytevä natsa.

Haapajärvellä oli tiukka ja ”kuuma” peli. 2-tuomari veti kotijoukkueelle räikeästi ja älytön kalabaliikki. Hoppi sanoi, että miten voit vetään nuin paljon etkä näe mitään. Samalla vetäisi lippalakin tuomarin silmille. Ulosajo. Kiilassa samassa pelissä päätuomari julisti pelin lopputuloksen ja Rekke riisui tuomaritakin tuomarilta, niin että kädet jäi lukkoon kyynärpäitten alta takkiin. Todeten samalla, että sinä et tätä takkia tarvitse. Ei varoitusta.

Loimaa

Alkulämmittelylyönneissä yksi pelaaja juoksi hakemaan koppia sivuosumasta nurmikentän puolelta ja korkeaa koppia varten törmäsi käännettävään tulostauluun joka jäi pyörimään tovin. Sama pelaaja oli jokerilyöjänä ja lyöjien vähetessä pääsi lyömään yllättäen, mutta maila jäi pois kyydistä. Eka syöttö keskellä lautasta ja eka lyönti meni. Ennen toista lyöntiä ojennettiin maila käteen ja vasemmalta lyövä jokeri niittasi pallon 2-luukusta läpi 1+2.

Ensimmäisiä pelejä pelannut etenijäjokeri haki lähtöjä ja kärkkyi ehkä jopa hullun rohkeasti. Yksi kokeneempi joukkuekaveri sanoi sen verran isolla äänellä, että kuului myös katsomon eturiville: ”Saatanan Onni Klouni.

Petteri Narvi

Ouluhallissa Petteri oli syötönvalvojana ja aamupelissä yhdellä pelurilla pääsi rehellinen laktoosiintoleranssipieru ja koko kotipesä haisi. Pertti totesi: ”Tuosta voisi jopa antaa haistattelusta keltaisen kortin”. 

Leskelän Heikki meni lyömään ajolähtöön ja Nami sanoi: ”Hihuli, juoksusta tuoppi”. Syötönvalvoja Narvi: ”Täältä kans”. Tätä tapahtumaa, en ollut paikan päällä kuulemassa.

Ponkila

Vaasaa vastaan pelattiin noususta superiin -91. Verron Matti löi korkean pompun minusta yli kohti Muhosjokea. Olin vastaanottamassa palloa törmältä tai oikeastaan palloja. Toinen lensi oikeasta paikkaa ja toinen jemmasta. Onneksi jemmapallo ei lentänyt kuin rinteeseen ja juuri ja juuri pyöri ruohikolle. Minä näin, muut ei.

Sotkamosta päin kotiin tultaessa Utajärven jälkeen kusitauko P-paikalle. 12 ukkoa kusella ja huomataan, kun Kajaanin Hymyn bussi ajaa kohti Kainuuta. Kuulemma 12 miehen käsi oli noussut tervehdykseksi kesken toimituksen, toivottavasti kukaan ei kääntynyt tielle päin. Tervon Vesku oli jossakin valmennuskurssilla kuulemma kertonut.

Lopuksi

Pelit pitää ottaa tosissaan ja suhtautua intohimoisesti lajiin. Täytyy löytyä myös huumoria ja asioitten käsittelyä muutenkin kuin vakavasti. Pesiksestä oppi kuitenkin ja pystyi nauttimaan pelaamisesta Muhoksella tuohon aikaan. Kovia pelureita ja joukkueen jäseniä on jo tuonpuoleisessa ja jättivät hienot muistot peliajoista. Kiitokset kaikille.

Hienoa oli olla mukana, jos olimme jotain kehittämässä alkuaikoina ja vielä hienompaa oli olla mukana joukkueessa, josta tuli elinikäisiä ystäviä.

Muhoksella 2.2.2021

Jukka Hannuniemi

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s